Die Kuh muss aufs Eis damit sie tanzt

Vain jos se tekee meille vääryyttä B o r n M a r t i n Vaikka Saksassa uteliaisuus Suomea kohtaan on kulu- neen vuosikymmenen mittaan kasvanut, Suomi näh- dään edelleen kovin etäisenä ja patinoituneen stereo- tyyppisenä. Luultavasti yleisimpiä saksalaismielikuvia tästä pohjoisesta kansasta ovat luonnonläheisyys, sauna, pelkistetty skandinaavinen muotoilu ja viinaan- menevä tuppisuinen metsäläinen, joka hyppää avan- toon käsi kädessä hyvin kasvatettujen jälkeläistensä kanssa. Turha sanoakaan, että tällaiset käsitykset ei- vät tee oikeutta kulttuurille, jossa verottajan ja kuntien verkkosivut ovat yleisesti saatavilla myös englanniksi, joka on kerran toisensa jälkeen niittänyt kansainvälis- tä kunniaa saavutuksillaan digitaalitekniikan saralla ja jonka tärkeimmissä kaupungeissa on käynnissä suu- risuuntaisia rakennushankkeita. Helsingin väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä kolmel- lakymmenellä prosentilla pääasiassa maahanmuu- ton seurauksena. Kiehtovan monitulkintaisia ilmiöitä: Suomen ylistettyä koululaitosta uhkaavat perinpoh- jaisen remontin jälkeen yhtä ankarat leikkaukset kuin Manner-Euroopassakin, vuonna 2015 valtaan noussut keskustaoikeistolainen hallitus on kasvattanut men- neisyyteen takertuvan metsä- ja paperiteollisuuden valtiontukia, ja yhdeksälläkymmenelläkahdella pro- sentilla maan 7-8-vuotiaista lapsista on ikioma mat- kapuhelin. Kiinteistömarkkinat ovat edelleen jähmeät eikä kaupunkien harvoille joutomaille pääse synty- mään oma-aloitteista kansalaistoimintaa, mutta kas- savirtaa tuottava wifi-hipsterien ruoka- ja kahvilakult- tuuri kukoistaa uusissa pikkuputiikeissa. Kun Helsingissä asuva saksalainen yrittää kuvata täl- laista kulttuuria nykytaiteen keinoin, johdonmukaisuu- teen on turha edes pyrkiä. Olen muuttanut Suomeen kaksi kertaa, vuonna 2007 ja vuonna 2001. Viiden vuoden poissaolon jälkeen maa ei ollut entisensä, ja jyrkkä muutos on sen jäl- keen vain jatkunut. Kehittyneitä digitaalisia palveluita on saatavilla niin kotona kuin kaupungillakin, kansa- laisten käynnistämiä pakolaisprojekteja on syntynyt, kuihtunut ja syntynyt uudestaan, peruskallioon kaive- tut kraatterit Länsi-Helsingin Jätkäsaaressa ja idässä Kalasatamassa täyttyvät valtavilla kerrostaloilla, joiden jalkoihin jää ennen pitkää myös yksityinen Sompasau- na, tekninen, taloudellinen ja taiteellinen korkeakoulu- tus fuusioituu (pääomakapitalismista lainattu termi on tässä yhteydessä ehdottomasti paikallaan) Aalto-yli- opistoksi ja muuttaa pääkaupungista uudelle kampu- salueelle Espooseen, jonne alkaa liikennöidä myös metro, Flow-festivaali jatkaa nousuaan Euroopan mu- siikkitapahtumien eturiviin houkutellen magneetin lailla popmusiikin isoja nimiä (kuten Iggy Pop, Róisín Murphy, Kraftwerk ja Beck vain muutamia mainitakse- ni), vuokralla asuminen valtaa hitaasti alaa omistus- asumiselta asumiskustannusten nopean nousun myö- tä, Helsingissä luotu muoti menestyy niin Euroopassa kuin Kaukoidässäkin, Prada ja muut luksuskaupat val- taavat strategisia asemia Esplanadilla sen seurauk- sena, että Helsinki-Vantaan lentoasemasta on tullut merten takaa (lähinnä Aasiasta) Eurooppaan saapu- vien matkailijoiden välilaskupaikka – ja kaiken tämän rinnalla pitävät yhä pintansa sellaiset asiat kuin into- himoinen marjastaminen ja sienestäminen, isoäidin perintöhuonekalujen entisöinti, juhlapyhiin kuuluvien leivonnaisten leipominen kotona, omasta puutalosta haaveileminen ja Marimekon tuotteet. Suomi ei ole perinteisesti ollut keskusteleva maa (korkean tulotason maista Suomessa tapahtuu kah- deksanneksi eniten ampuma-asekuolemia (joista yli yhdeksänkymmentä prosenttia on itsemurhia)). Maa- hanmuuton lisääntyminen ja kantasuomalaisten pako äärioikeistolaiseen ideologiaan (erityisesti maaseu- dulla) ovat kuitenkin tehneet mielenosoituksista arki- päivää Helsingissä ja kasvattaneet painetta taantuvan hyvinvointiyhteiskunnan perinteistä konsensusajatte- lua kohtaan. Erityisesti alle kolmekymppiset diginatii- vit, joiden virikkeet, tiedonlähteet ja työkalut ovat pää- asiassa digitaalisia, pitävät itseään globaalin yhteisön tai pikemminkin globaalien yhteisöjen jäseninä, vaik- ka ovatkin vanhempiensa ja isovanhempiensa kotien

valta, Italia, Venäjä, Ranska (kuin myös Bielefeld) ovat yhä olemassa, mutta toisaalta voidaan perustellusti kysyä, ovatko sittenkään. Me joudumme muovaamaan itse elämäntapamme ja hahmottamaan tilamme väis- tämättä sotkuisessa kokonaisuudessa, keskellä risti- riitaisia ratkaisuja. Sellaiselle ei ole valmista tilaa, mut- ta sitä maailman tila edellyttää. Vain jos se tekee meille vääryyttä Martin Born kautta lujasti sidoksissa suomalaiseen maaseutuun, ja he vaihtavat herkästi maisemaa kulttuurin, koulutuk- sen ja mahdollisuuksien houkuttelemina tehden näin pesäeroa vanhempiensa syvään juurtuneeseen ta- pakulttuuriin. Kun otetaan huomioon, että vain kolme sukupolvea sitten yli kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisista sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta ja että vuonna 2010 heidän osuutensa väestöstä oli enää neljä prosenttia (ja lisäksi maan kaupungistu- misaste on kahdeksankymmentäkolme prosenttia, eli korkeampi kuin Saksassa, Britanniassa ja jopa Alanko- maissa), on helppo kuvitella, että yhteiskunnallisilta kasvukivuilta ei voi välttyä. ”Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii”-näyttelyssä yritämme käsitellä kehityksen aiheuttamia murtuma- kohtia kaikessa moninaisuudessaan, vakavuudessaan ja kiivastahtisuudessaan tässä nopeasti muuttuvassa kulttuurissa ja välittää niistä käsityksen myös Suo- men rajojen ulkopuolelle, Samuelis Baumgarte Gale- rien kävijöille ja tämän luettelon lukijoille. Näyttelyssä esitellyillä näkökannoilla ei ole välttämättä juurikaan yhtymäkohtia keskenään. Tämä ei johdu siitä, että tai- teilijat vieroksuisivat toistensa töitä (kuten jotkut toki voivat tehdä), vaan siitä, että heidän tutkimansa aihe- piirit pirstaloituvat, vääristyvät ja muuttavat muotoaan kovaa vauhtia ja samalla, samassa silmänräpäyksessä, esiin nousee lukuisia kysymyksiä, joita on lähestyttävä erilaisin taiteellisin keinoin. Kävijöiden ja lukijoiden on perehdyttävä näihin näke- myksiin itse ja tarkasteltava teoksia erillisinä, erilai- sina ja suorastaan toisistaan eroteltuina puheenvuo- roina yhteiskunnasta, joka on läheisesti kytköksissä muuhun maailmaan, vaikkakaan ei aina sovussa sen ja itsensä kanssa. Kuten olen yrittänyt osoittaa, monet Suomea koettelevista rakenteellisista, yhteiskunnalli- sista ja poliittisista ongelmista eivät ole ainutlaatuisia. Samat kysymykset, joskin ilmiasultaan toisenlaisina, koskettavat yhteisöjä koko Euroopan alueella ja usein kauempanakin. Tietyssä mielessä Suomi, Saksa, Itä-

Only if it violates us B o r n M a r t i n Despite growing curiosity in the past decade or so, Finland in Germany is by and large still perceived through remote projection and patinated stereotype. Closeness to nature, sauna, the pared-down forms of Scandinavian design and the heavy-drinking, taciturn forester jumping, hand in hand with his well-educated offspring, into an ice hole are probable emblems of our imagination on the Northerners’ lives. Needless to say that they do a culture injustice that provides its tax and municipal documentation online and in English, has gained renewed international import through their achievements in the digital sector, and drives a most massive construction effort in its focal cities right now. Helsinki is expecting a thirty per cent population increase before 2050, the largest influx of which com- ing from foreign immigration. Also nicely inconclusive: the country’s praised education system has under- gone complete conceptual overhaul and faces equally severe cuts as in countries further south, the govern- ment’s spending for the throwback forest and pa- per industries have re-surged since the center-right took cabinet in 2015, and ninety-two per cent of chil- dren between seven and eight use their own mobile phones. The real-estate market remains impermissive with hardly urban fallow land for civic initiative to de- velop, wherefore it remains the monetizable Wi-Fi- hipster food and coffee culture that flourishes in new, small shops. To offer a sight of this culture in a frame of contem- porary art, as a German living in Helsinki, forbids the attempt at a unified picture. I came to Finland twice, in 2007 and 2012, and the country I found back after the five years was not the same, and it has starkly changed since again. Maturing digital services at home and about town, private- initiative refugee projects set up, and gone, and set up again, the bedrock craters of Jätkäsaari in the West and Kalasatama in the East that will host humungous apartment blocks, the pirate Sompasauna headed to fall prey to them, the merger (a term from investment-capitalism clearly invites itself here) of the engineering, economic and art schools to form Aalto University and its departure out of town and to campus in Espoo, the extension of the metro line to go with it, the continuing ascend of Flow festival as one of Europe’s foremost magnets for the big names in pop music (Iggy Pop, Róisín Murphy, Kraftwerk, Beck, to name but a few), the creeping displacement of house ownership with tenant life due to escalating housing costs, the triumph of Helsinki fashion in Europe and Far East, the strategic installations by Prada and other luxury boutiques on the Esplanadi boulevard owing to the fact that Vantaa airport has essentially become a stop-over destination for oversea travelers visiting Europe (mainly from Asia) – all this multiplied with the still passionately practiced berry and mushroom collecting, the fixing of furniture by the grandmother generation, the kitchen calendar of holiday-specific pastries made at home, the wooden house fantasy, the Marimekko brand. Finland is not traditionally a country of debate (among high-income countries it ranks eighth for gun deaths (over ninety per cent of which, suicides)). But in the wake of increasing immigration and the accompanying retreat to right-wing ideology in the country (espe- cially in the rural areas), demonstrations have become regular in the city of Helsinki, and strain is bearing higher on the consensus tradition of the weather- ing welfare state. Especially the under-thirty cohort, digital natives in their inspiration, information and tools, consider themselves, however grounded through pa- rental or grand-parental possessions of houses in the countryside, members of a global community or, global communities, who quickly travel for culture, education and opportunity and so substantially break with cus- toms engrained even still with their parents. Consid- ering that, only three generations ago, over eighty per cent of Finns worked in forestry and agriculture and that this rate decreased to only four per cent by 2010

Only if it violates us Martin Born (with an urbanization degree today of over eighty- three per cent, higher than Germany, the UK and even the Netherlands), one will imagine that the stretch marks in this society are rather visible. We have tried to reflect with “Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii” the ruptures running, in their multiplicity, intensity and close temporal succes- sion, through this fast-learning culture, and inflect them in their likeness as considerations valid beyond Finland’s borders to the visitor at Samuelis Baumgarte Galerie and the reader of this catalog. There may be little agreement found between the positions shown. And this not because the artists would reject one another’s works (some may), but because the fields of investigation are shattering, skewing and morphing so rapidly that so many questions arise, virtually at the same time, to be pursued in artistically different ways. It shall be up to the visitor and reader to follow these ventures and to consider the pieces distinct, divided and even segregated expressions of a society that is as closely bound as it is not at ease with itself and the world. As I have tried to show, many of the struc- tural, societal and political concerns faced by Finland are not unique to the country. They relate, if differently textured, to all community around Europe, and many beyond, just the same. In a way there is of course Finland, Germany, Austria, Italy, Russia, France (and Bielefeld, on that matter), yet with the same justifica- tion one may ask whether there is not. We face the task of a formulation of life that requires from each of us the navigation of a necessarily impure whole, and of incompatible solution. Such is no state, but such all state requires.

Nur wenn gegen den Strich B o r n M a r t i n Trotz der im ungefähr letzten Jahrzehnt erwachsenen Neugier ist die deutsche Sicht auf Finnland in weiten Teilen noch immer von patinierten Vorurteilen und distanzierter Projektion geprägt. Nähe zur Natur, Sau- na, das zurückhaltende Idiom skandinavischen De- signs und der so trinkselige wie schweigsame Wald- mensch, der Hand in Hand mit seinem fein geschulten Nachwuchs ins Eisloch springt sind wahrscheinliche Embleme unserer Vorstellung vom Leben der Nordlän- der. Selbstverständlich – sie tun einer Kultur Unrecht, die ihre Verwaltungs- und Steuerdokumentation on- line und auf Englisch anbietet, deren neu erstarkte internationale Reputation auf Erfolgen im digitalen Sektor gründet und die gerade eben hochmassive Bauunternehmungen in ihren städtischen Zentren unternimmt. Helsinki blickt auf einen dreißigprozenti- gen Bevölkerungszuwachs bis 2050, dessen Großteil aus ausländischer Zuwanderung erwartet wird. Dazu nett uneindeutig: Das vielgepriesene Schulsystem ist soeben generalüberholt worden und steht ähnlichen Budgetkürzungen gegenüber wie auch in Ländern weiter südlich, die Retro-Branchen Papier und Forst- wirtschaft erfreuen sich neuer staatlicher Zuneigung seit der Bildung der Mitte-Rechts-Regierung 2015 und zweiundneunzig Prozent der Kinder zwischen sieben und acht benutzen ihr eigenes Mobiltelefon. Der Immobilienmarkt bleibt undurchlässig und bie- tet kaum städtische Brache für zivilgesellschaft- liche Initiative, weswegen es die umsatzträchtige WiFi-Hipster-Kultur ist, die in kleinen neuen Food- und Coffee-Lokalen blüht. Als in Helsinki lebender Deutscher verbietet ein Ein- blick in diese Kultur im Rahmen zeitgenössischer Kunst den Versuch auf ein geeintes Bild. Ich bin zweimal in Helsinki angekommen, 2007 und 2012, und das Land, das ich nach diesen fünf Jah- ren wiederfand, war nicht das selbe, und es hat sich seitdem stark und fortwährend weiterverändert. Das Heranreifen digitaler Dienste zuhaus und in der Stadt, Flüchtlingsprojekte, die in privater Initiative entstehen, verwehen, und wiederaufgerichtet werden, die Krater im Felsgrund von Jätkäsaari im Westen und Kalasatama im Osten, aus denen gewaltige Apartmentblocks auf- steigen werden, und die piratische Sompasauna, die ihnen zum Opfer fallen wird, der Merger (ein Term aus dem Investment-Kapitalismus zwingt sich hier auf) der Ingenieurs-, Wirtschafts- und Kunsthochschulen zur Aalto Universität und ihr Wegzug aus der Stadt auf das Kampusgelände in Espoo, die Verlängerung der Metro im selben Zug, der ungebremste Aufstieg des Flow-Festivals zu einem der stärksten europäischen Anziehungspunkte für die großen Namen der Popmusik (Iggy Pop, Róisín Murphy, Kraftwerk, Beck, um nur einige wenige zu nennen), die schleichende Verdrän- gung des hier schon für junge Menschen traditionel- len Hauseigentümerstandes hinein in Mietverhält- nisse aufgrund eskalierender Wohnraumkosten, der Triumph von Mode aus Helsinki in Europa und Fernost, die strategische Installation von Prada und anderen Lu- xusboutiquen auf Helsinkis Prachtmeile Esplanadi, die sich der Tatsache schuldet, dass aus dem Flughafen Vantaa eine populäre Stop-Over-Gelegenheit für Europa-Touristen aus Übersee geworden ist (haupt- sächlich aus Asien) – all dies multipliziert mit den noch immer leidenschaftlich praktizierten Traditio- nen wie Pilze- und Beerensammeln, Möbelrepara- tur von Großmutters Hand, dem Küchenkalender für feiertagsspezifisch Hausgemachtes, dem Holzhaus- traum, Marimekko. Finnland ist kein Land mit gewachsener Debattenkul- tur (unter High-Income-Ländern liegt es auf platz acht der Statistik für Tode durch Handfeuerwaffen (von de- nen über neunzig Prozent Selbstmorde sind)). Doch im Zuge steigender Einwanderungszahlen und eines damit verbundenen Rückzugs des Landes in rechtsna- tionale Ideologien (zumal in den ländlichen Regionen) sind Demonstrationen in Helsinki inzwischen an der Tagesordnung, und der Druck auf die Konsenstraditi- on des morschenden Wohlfahrtsstaates steigt. Spezi-

Land sind. Sie alle betreffen, unterschiedlich gefärbt, alle europäische Gemeinschaft und etliche darüber hinaus. Selbstverständlich gibt es auf eine Weise Finnland, Deutschland, Österreich, Italien, Russland, Frankreich (und Bielefeld, bei dem Thema), und doch kann man mit derselben Berechtigung fragen, ob es sie nicht gibt. Wir stehen alle in der Aufgabe, ein Leben zu formulieren, das bzw. welche von uns for- dert, uns mithilfe stets inkompatibler Lösungen in einem notwendig unreinen Ganzen zu orientieren. Dieser Art ist kein Staat, und doch bedarf ihrer jeder Versuch von Staat. Nur wenn gegen den Strich Martin Born ell die Unter-Dreißig-Jährigen, Digital Natives in Inspi- ration, Information und Praxis, verstehen sich – selbst wenn erdverbunden durch elterliche oder großelter- liche Häuser auf dem Land – als Teil einer globalen Gesellschaft bzw. multipler globaler Communities, die schnell entschlossen für Kultur, Ausbildung oder Job (aus)reisen und so mit Mustern brechen, die noch ihrer Elterngeneration tief eingeprägt waren. Bedenkt man, dass noch vor drei Generationen über achtzig Pro- zent der Finnen ihr Geld in Land- oder Forstwirtschaft verdienten, und dass diese Zahl bis 2010 auf vier Pro- zent sank (mit einem Verstädterungsgrad heute von dreiundachtzig Prozent, höher als Deutschland, das Vereinigte Königreich und selbst die Niederlande), dann kann man sich vorstellen, wie sichtbar die Dehnungsstreifen in dieser Gesellschaft sind. Mit „Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii“ versu- chen wir, die Brüche, die durch diese schnell lernen- de Gesellschaft laufen, in ihrer Vielzahl, Intensität und kurzen zeitlichen Abfolge abzubilden, und unseren BesucherInnen und den LeserInnen dieses Katalogs als Motive darzustellen, die über Finnlands Grenzen hinaus von Relevanz sind. Zwischen den ausge- stellten Positionen mag wenig Einigkeit herrschen. Und dies nicht, weil die Künstler die Arbeiten ihrer Nachbarn ablehnen (manche mögen das wohl tun), sondern weil Bedeutungsfelder so rapide zersplittern, verzerren und sich verwandeln, dass so viele Fragen wie gleichzeitig entstehen, die unterschiedlicher künstlerischer Behandlungen bedürfen. Es sei den BesucherInnen angedient, diesen Unter- nehmungen zu folgen, und die Werke als eigene, getrennte und, mitunter, sich gegeneinander ab- grenzende Bilder einer Gesellschaft zu besehen, die in sich in dem Maße verbunden ist, wie sie mit sich selbst und der Welt in Uneinigkeit liegt. In diesem Text habe ich versucht zu zeigen, wie viele der struk- turellen, gesellschaftlich-politischen Aufgaben, die Finnland annimmt, nicht spezifisch für allein dieses

Näyttelyä kuvaava viiva1 M a r i n a N o r o n h a Kahden pisteen välisen matkan arviointi vaatii mielikuvitusta, samoin näyttelyn kokoaminen. Jos vedetään kartalle suora viiva Helsingistä Saksan Bielefeldiin, se kulkee suurimman osan matkaa Itämeren yli. Unohdetaan tällä kertaa Google mapsin ehdottama lentoreitti (Viron, Latvian, Liettuan, Venäjän ja Puolan ylitse). Ku- vitellaan, että ”Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii”-näyttelyn taideteoksille valitaan toinen tie, ja ne lähetetään Saksaan meritse. kan rasitukset käänteisen kaksipuolisuutensa ansiosta: on etu- ja takapuoli, sisä- ja ulkopuoli, kansi ja pohja. Teokset tasapainottelevat me- rellisessä välitilassa vähän samalla tavoin kuin galleriatilassa: jokin puoli taideteoksesta on jo- takin tilan osaa vasten. Ei olekaan yllätys, että teosten sopeutumiskyky vaikuttaa siihen, mil- laisina me ne aikanaan kohtaamme – ne ovat taittaneet pitkän yhteisen matkan tullakseen sinuiksi omien yksilöllisten piirteidensä kanssa. Kun olemme näin väljentäneet taidenäyttelyn määritelmää ja sallineet sen laajentua myös ajassa, voimme väittää, että näyttely itse, sitä edeltävät ja sen jälkeiset tapahtumat ovat yhtä tärkeitä. Tästä seuraa välittömästi se, että kaikki Luettelo toimii irrallaan gallerianäyttelystä sekä näyttelyn aikana että sen jälkeen. Luettelon useat kappaleet leviävät omina näyttelytiloi- naan samanaikaisesti moniin paikkoihin – ne kiertävät kädestä käteen, talosta taloon, pää- 3 mitä näyttely ajassa synnyttää, on osa näytte- lyä itseään. Se ilmestyy ja katoaa eri paikoissa, muotoutuu hiljalleen ja häipyy pois. Näyttelyn oma aika on keskeinen elementti siinä, miten näyttely omaksutaan. Ajalla en tässä tarkoita pel- kästään vakiintunutta käsitystä päivistä ja tun- neista, vaan myös (ja ennen kaikkea) erilaisten aikojen lomittumista samassa tilassa: erilaisia tulkintoja näyttelystä, eri sukupolviin kuuluvia eläviä taiteilijoita, näytteillä olevien teosten val- mistumisvuosia ja kunkin teoksen pystyttämi- sen vaatimaa aikaa, vain muutamia mainitakseni. Taideteokset, niin kuin näyttelytkin, voivat muuttua nopeasti (epä)relevanteiksi tai kas- vaa tärkeiksi. ”Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii”- näyttelyn teokset avaavat yhden näkökulman siihen, mitä suomalaisessa tai- dekentässä juuri nyt tapahtuu. Taidenäyttelyt vaikuttavat siihen, miten yritämme määritellä ja jäsennellä oman aikamme taidetta. Näyttelyprosessin muuttuvista osatekijöistä ra- kentuu projektin aikajänteelle toisiinsa liittyviä tasoja. Ja vaikka merikuljetus hidasti prosessia, se nosti esiin näyttelyn piileviä taustatekijöitä. Ne eivät tavallisesti ole huomion keskipisteenä, tai niistä puhuminen vaatii aikaa. Purjehtiminen ei kenties ole nopein tapa siirtyä paikasta toi- seen, mutta meille se antoi joukon muuttujia näyttelyn, taideteosten, näyttelytilan ja ripus- tuksen keskinäisten suhteiden tueksi. Osaam- me nyt katsoa samoja töitä uusin silmin galleri- atilassa niin kauan kuin aikaa on. Koska näyttelyiden esilläoloaika on tavallises- ti lyhyt, se lopputulema, jonka pitäisi edustaa näyttelyä tulevaisuudessa tai kadota sulkemis- päivän jälkeen, tallennetaan näyttelyluetteloon (jos sellaista on) ja/tai valokuviin ja videotal- lenteisiin. Näyttelyluetteloa voi pitää viimeisenä paikkana, jossa näyttely on esillä, vaikka se teh- dään ennen näyttelyn pystyttämistä galleriaan. Ulises Carrión määrittelee kirjan tilojen jatku- moksi4, jossa jokainen tila havaitaan eri hetkellä. Näyttelyluettelo on näyttely, joka käsittelee sivu- jensa puitteissa pysyvää ilmestymisen ja katoa- misen olotilaa – siinä näyttelytilassa mittakaava 1:1 ei ole vallitseva, ja taideteokset esittäytyvät eri kokoisina. Luettelo on jatkuva ja vuorokauden ympäri toimiva lähdeteos ajallisesti rajattuun ta- pahtumaan, joka on jo ohi. Näyttelyn polkua seuraten tämä kirjoitus siis etenee lounaaseen. Sen runko muodostaa kä- sitteellisen tilan, joka luo omat sääntönsä ja vaikuttaa siihen, mitä tulee seuraavaksi. Se läh- tee liikkeelle Helsingistä ja sen reitti kulkee nii- den kolmen käsitteellisen näyttelytilan kautta, joissa tämä näyttely on esillä – Helsingin ja Bie- lefeldin välinen maantieteellinen tila, Samuelis Baumgarte Galerie Bielefeldissä, sekä näyttely- luettelo, joka voi olla fyysisesti missä tahansa. Vaikka vesi ei vielä ole taidenäyttelyiden peru- selementti, ehdotan, että näyttelyn taideteok- sia tarkastellaan niin kuin ne olisivat tehneet pitkän matkan. Näin aukeaa uusia tapoja pohtia, miten olemme kohdanneet teoksia tilassa. Taideteokset ovat virtaavia voimia. Niiden het- kellisyys on perusedellytys vaihtuvissa ympä- ristöissä tapahtuville kokoontumisille, joissa ne voivat olla vain oma itsensä. New Yorkin Modernin taiteen museon MoMAn perustajiin lukeutuva Anson Goodyear vertasi vaihtuviin näyttelyihin keskittynyttä museota virtaavaan ja muuttuvaan jokeen.2 MoMAn ensimmäisinä vuosina puhuttiinkin, ettei museoon hankittai- si pysyvää kokoelmaa. Alkuperäinen ajatus oli, että taideteoksia tulisi ja menisi kunkin näyt- telyn tarpeiden mukaan. Siihen aikaan museo panosti alati muuttuvaan ”modernin taiteen” määrittelyyn, ja ”tilapäisyyden” ajatus oli koko ajan läsnä museoon näytteille valittujen te- osten jatkuvassa virrassa – se tarjosi hedel- mällisen näkökulman, kun tarkasteltiin ajan subjektiivista merkitystä määriteltäessä tietyn museon (tai näyttelyn) taideteosten ajankoh- taisuutta. Itämeri ei ole joki, mutta sen poh- jasta löytynyt erikoinen muodostelma3, raskas rahtiliikenne, kemikaalikuormitus ja runsas si- lakkakanta altistavat tämän näyttelyn saman- laisille rasituksille. Taideteosten lavastetussa matkassa virtaavan veden yli on jotakin hyvin aitoa. Matka on pit- kä valmistautumisjakso, jonka aikana testataan sitä, miten teokset resonoivat seuraavassa vai- heessa, julkisessa näyttelyssä. Taide-esineiden ja näyttelyesineistön luotetaan kestävän mat- Näyttelyt ovat yksi tapa, jolla toisilleen vento- vieraat teokset voivat jakaa keskenään saman tilan ja ajan – kuin yhteisönä. Meidän ihmisten lailla taideteokset joutuvat arvosteltaviksi ja uudelleen arvioitaviksi etenkin silloin, kun ne kootaan yhdeksi joukoksi, kasvotusten toisten- sa kanssa. Näyttely on monen tekijän kompromissi – tai- deteosten, tilojen, katsojien, galleristien, ku- raattorien, taiteilijoiden – eikä se välttämättä toimi kaikilta osiltaan ja koko ajan. Jos näyttely virtaa (aaltoina tai jokena), se johtuu siitä, että se voi tukeutua sovittuun loogiseen ja käsit- teelliseen rakenteeseen osiensa välillä – gal- lerioihin, kuraattoreihin, taiteilijoihin, teoksiin. Kun näin tapahtuu, näyttelystä on tullut vapaa organismi, joka toimii itsenäisesti. Ilman mielikuvitusta ei ole näyttelyä eikä sen kuratointia. Helsingistä, missä kirjoitan tätä, on pitkä matka Bielefeldiin, missä näyttely on/tu- lee olemaan/oli esillä, ja paljonkaan siitä, mistä kirjoitan, ei ole vielä toteutunut. Kirjoitukseni perustuu spekulaatioon ja hartaaseen toivee- seen, että arvaamattomat olosuhteet näytte- lyn työstämisvaiheessa vaikuttavat suotuisasti sen lopulliseen muotoon. Kaikki se on tieten- kin kiinni siitä, että sitoudumme kuvittelemaan, miten teokset asettautuvat Suomen ja Saksan välille – merelle, galleriaan, näyttelyluetteloon. Mutta kun näyttely laajenee, ymmärrämme, etteivät teokset pääse parhaiten oikeuksiin- sa kaikissa kolmessa tilassa. Koska näyttelyn sisältö on niin monipuolinen, teosten joutumi- nen erilaisiin olosuhteisiin takaa sen, että niitä lähestytään ennakkoluulottomammin. Käsityk- semme näyttelystä muotoutuu sen mukaan, millaista reittiä kuljemme sen läpi. Näyttelyn arviointiperusteita ei ole määrätty ennakolta.

Näyttelyä kuvaava viiva Marina Noronha tyvät taidelaitoksiin, kirjahyllyihin ja arkistoihin. Joka kerta kun näyttelyluetteloa selataan, se tarjoaa katsojalle paikasta riippumatta tasku- näyttelyn, vie näyttelyn viimeisessä muodos- saan uusiin, erillisiin paikkoihin ja lisää uuden kerroksen näyttelyn aikajanaan. Se tarjoaa ti- laisuuden tarkastella näyttelyä aina uudestaan, eri näkökulmasta, eri aikoina. Väline, jossa hanke (tai näyttely) on esillä, oli se sitten galleriatila, painotuote, käsitteellinen vesi tai kaikki nämä samaan aikaan, on osa hanketta itseään. Niin kuin maalaus on riippu- vainen kankaasta ja video tallenteesta, myös se mitä näyttelyssä asetetaan nähtäville vai- kuttaa taideteoksiin ja siihen, miten ne näyt- telyssä kohdataan. Kun ymmärrämme näyttelyn välineellisen luonteen, voimme limittää sen taideteoksen tekemiseen käytettyyn tekniik- kaan ja luoda niistä toisistaan riippuvaisen ko- konaisuuden. Näin taideteoksista ja näyttelystä välineenä tulee yhdessä se mitä esitellään, se mistä näyttelyripustus koostuu ja miten se on tuotu nähtäväksemme. Taideteokset eivät ole olemassa erillisinä. Ne voivat ottaa kantaa aikaan vain siksi, että ne ovat julkisesti nähtävillä. Mitä enemmän tai- deteos on näytteillä – paljastettuna – sen to- dennäköisemmin sitä tutkitaan, siitä puhu- taan, siihen tutustutaan, se hankitaan. Väitän, että välineenä näyttely laajenee ajassa niin, että siihen sisältyy taideteoksen matka ennen näytteilläoloa ja sen jälkeen. Taidenäyttelyä ei pitäisi rajata siihen tilaan, missä taide-esineet kohtaavat yleisön.5 Siinä tilanteessa on jo tai- tettu pitkä matka, joka on alkanut halusta (tai tarpeesta) siirtää jotakin paikasta toiseen. Pro- sessiin sisältyy lukuisia neuvotteluja osapuol- ten – taideteosten, näyttelyvieraiden, taidealan ammattilaisten ja taidelaitosten – välillä. Näyttelyt ovat tiloja, joissa taideteokset katse- lijoiden läsnäollessa arvioivat, täydentävät ja vastustavat toisiaan. Arvostan sitä haavoittu- vuutta joka syntyy, kun esillä on töitä, joilla ei a priori ole juuri mitään yhteistä. Kenties siksi, että se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia poh- tia, mitä esillä on, tai mitä kukin työ sisältää. Kun näyttely voidaan rakentaa täysin sen omilla eh- doilla (eli ei tarvita yhdistävää teemaa tai väi- tettä), teokset saavat olla ”avojaloin”, niin ettei niiden tarvitse suojella itseään liikaa (teoreetti- selta) ympäristöltä. naisuuden joka on muovailtavissa ja joka ke- hittyy ajan myötä. Kuraattorin työssä on entistä enemmän kyse näyttelyn muuttuvien osateki- jöiden työstämisestä ja ylläpitämisestä avoimin mielin. Kosteus ja taideteokset eivät tavallisesti ole luotettava yhdistelmä. Tässä tapauksessa suhtaudumme kuitenkin avoimin mielin siihen, miten vesi käynnistää näyttelyn tekemisen prosesseja. Näyttelyn kuratoinnin eri vaihei- den lailla vesi kerätään useista lähteistä, se tiivistyy sateeksi ja etenee – kantaa mukanaan mineraaleja ja muita johdannaisia – uuteen muuttuneeseen olomuotoonsa. Kuraattorit te- kevät työtään taideteosten jatkuvassa virras- sa, kyseenalaistavat näyttelytilojen puitteet ja oppivat esineiltä kohdatessaan niitä erilaisissa veden huuhtomissa olomuodoissa. Näyttelyt ovat konkreettis-kuvitteellisia hankkeita, jotka laajenevat ajassa esiasteestaan, projektista, jäljelle jäävään muotoon, objektiksi. 1 Otsikko viittaa brittiläis-amerikkalaisen Anthony McCallin teokseen ”A Line Describing a Cone” (1973) elokuvasar- jasta ”Solid Light” (teos ei ole esillä tässä näyttelyssä). Näyttelyitä käsitellessäni viittaan tähän teokseen ja opin siitä jatkuvasti, koska sillä on ainutlaatuinen suhde aikaan ja tilaan. Mainittakoon myös, että suuri osa kirjoitukseni sisällöstä perustuu keskusteluihin Martin Bornin kanssa. Teoksessa J. Pedro Lorente: ”The Museums of Contemporary Art: Notion and Development”, 2011, s.150. 2 3 ”Itämeren kummajainen” on halkaisijaltaan 60-metrinen pyöreä luonnonmuodostelma, joka löydettiin pohjoisen Itämeren pohjasta vuonna 2011. Lähde: https://youtube/uaRFc2JY7N0 Meksikolaistaiteilija Ulises Carriónin manifestista ”The New Art of Making Books”, 1975, s. 1. 4 Matkan rasituksille altistuminen varmisti sen, että näyttelytilat ja taideteokset hitsautuivat yhteen näyttelyilmastoksi, muodostivat koko- 5 Englanninkielisen Wikipedian määritelmä taidenäyttelystä: ”Taidenäyttely on perinteisesti se tila, jossa taide- esineitä (laajassa merkityksessä) esitellään yleisölle.” 4

A Line Describing an Exhibition1 M a r i n a N o r o n h a The approximation between two points re- quires imagination, as does putting togeth- er an art exhibition. Marked as a straight line on a map, the geographic distance between Helsinki, Finland and Bielefeld, Germany is for the most part covered by water from the Baltic Sea. Ignore this time Google Maps’ suggest- ed route by air (through Frankfurt or Munich) or ground (through Estonia, Latvia, Lithuania, Russia and Poland). Imagine instead that the artworks for “Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii” will take a side route and brave the waters towards Germany. Following the exhibition’s path, this writing is then heading southwest. Its outline sets a con- ceptual space that has its own regulations, and inﬂuences what comes next. It departs from Helsinki and goes through three conceptual venues for this exhibition — the geograph- ic space between Helsinki and Bielefeld, the Samuelis Baumgarte Galerie in Bielefeld, and the exhibition catalogue, which can physically be anywhere. Though water is not yet a funda- mental component of an art exhibition, I pro- pose looking at artworks in the show as if they had gone through a long trip. This will open up possibilities for the ways we have engaged with them in a space. Artworks are forces in ﬂow. Their transience is a premise for this gathering in non-ﬁxed environments where they can be just them- selves. Anson Goodyear, one of the founders of the Museum of Modern Art (MoMA) in New York compared the institution’s commitment to temporary exhibitions to the constant ﬂow and changing waters of a river.2 In its initial years, MoMA was still debating the possibility of not having a permanent collection. Originally, art- works would come and go, depending on the exhibitions’ demands. At that time, the insti- tution’s investment was in the ever-changing deﬁnition of “modern art,” and the idea of “impermanence” was present in the constant ﬂow of artworks in the museum — a rewarding approach to the subjective relevance of time in deﬁning the contemporaneity of artworks to a given institution (or exhibition). Though not a river, the Baltic Sea, with its anomaly forma- tion,3 heavy cargo trafﬁc, chemicals and large amount of sardines, exposes the exhibition in question here to a similar exercise. public display that comes next. Art objects and exhibition props rely on their reversible-dou- ble-sidedness to bear the trip: front-back, in- side-outside, bottom-top. How artworks bal- ance themselves in the suspended maritime zone is in one way similar to a gallery setting: artworks share sides with components of a space. Not surprisingly, our future encounters with them will be marked by the their ability to adjust — they have gone through a long com- munal journey to familiarize themselves with their individual features. Exhibitions are one way in which artworks that have never heard of one another can coexist in the same space and time — like a community. Artworks, like us, are subject to re-evaluation, especially when grouped to face one another. An exhibition is a compromise between posi- tions — artworks, spaces, viewers, gallerists, curators, artists — that will not necessarily res- onate in all aspects or all the time. If an exhibi- tion ﬂows (in waves or like a river), it is because it can rely on both a logical and conceptual structure agreed between its parts — galleries, curator, artists, artworks. When this is the case, the exhibition has become a loose organism that operates on its own. Without imagination, there is no exhibition or curating of a show. Between Helsinki, where I sit, and Bielefeld, where the exhibition is/will be/was open to the public, there is plenty to cover, and much of what I write about has not yet come into existence. It is based on spec- ulation and the desire that unaccounted cir- cumstances during the exhibition’s develop- ment will inﬂuence positively its ﬁnal form. It of course depends on our commitment to imagine artworks positioning themselves between Fin- land and Germany — on the water, in the gallery, in the exhibition catalogue. But, as the exhibition expands, we under- stand that artworks will not perform their best across all of our three venues. And because of the variety of content in the show, having the artworks exposed to different conditions guarantee them a less biased approach. Our grappling with an exhibition is symptomatic of the route we decide to take it through. There is no standard pre-set when deciding on the criteria for a show. There is something genuine about staging the unlikeliness of artworks crossing running wa- ters. The journey is a long preparation session where they test out their resonances for their Now that we have loosened the deﬁnition of an art exhibition and allowed it to expand in time, we can assert the show itself and what takes place before and after it as equally important. 5 As an immediate consequence, the exhibition’s offset in time is part of the exhibition itself. It appears and disappears across venues, grad- ually becoming and fading away. Its own time is a vital element in our coming to terms with the show. And by time I mean not only the con- ventional understanding of days and hours, but also (and most importantly) the overlap of dif- ferent times in the same space: various read- ings of a show, different generations of living artists, production year of artworks in the show, and time necessary to install each work, to mention but a few. Artworks, like exhibitions, can become (ir)rele- vant or acquire importance in no time. Together, in “Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii,” they present a perspective of what is an active scene in Finland right now. This is a formative aspect of exhibitions when trying to pin down and organize the art of our time. The ﬂuid parts of the exhibition process build up interlinked stages on the project timeline. And even though the water transportation slowed down the process, it made it possible for the sub-conditions of an exhibition to surface. These are not usually the focus of attention, or: to talk about them requires time. So, sail- ing might not be the fastest way of going from one point to another, but it give us parameters to strengthen the correlation between exhi- bition, artworks, venues and display. We have now guidance to revisit the same works in the gallery space, while time lasts. Because public views of exhibitions are usually short-lived, a sum of what is meant to repre- sent the show in the future, or disappear from it after its closing date, is transferred to the exhibition catalogue (if there is one) and/or video-photographic documentation. Consider the catalogue as the exhibition’s last venue, even though it is being produced before the show installs at the gallery. Ulises Carrión de- ﬁnes a book as a sequence of spaces,4 each of them perceived at different moments. A cata- logue is an exhibition that deals with the per- manent appearing-disappearing status in page count — in this venue the 1:1 scale is not pre- dominant and artworks take up different sizes to present themselves. It is a 24/7 continuous reference to the limited-time event that has taken place. Catalogues operate detached from the gallery exhibition, both during and after the show has ended. In multiples, venues of their own, their

A Line Describing an Exhibition Marina Noronha copies end up distributed in different loca- tions — they circulate simultaneously through hands, houses, institutions, shelves and ar- chives. Every time the exhibition catalogue is browsed, regardless of where it is, it brings back a pocket display, spreads the last forma- tion of the exhibition to independent places, and introduces another layer in the exhibition timeline. It opens up possibilities for viewing or reviewing the show from different angles at different times. The medium in which an enterprise exists, be it gallery space, printed matter, conceptual water, or all together at the same time, is part of the enterprise itself. Similarly to the way a paint- ing depends on the canvas and a video on the recording, what is made available through the exhibition conditions the artworks and how we engage with them in the show. When we un- derstand exhibitions as media, we can overlap it with the artworks’ own media and create a co-dependent whole. As a result, artworks and an exhibition’s media correlate to become what is exhibited, what constitutes the display and how it is made available. Artworks do not exist in isolation. They can only re- spond in time because of their public display. The more an artwork is displayed — exposed — the more likely it is that it will be researched, talked about, engaged with and acquired. I argue here that due to its medium, the exhibition unfolds in time to incorporate the artworks’ journey before and after their public display. An art exhibition should not be restricted to the space in which art objects meet an audience.5 When this takes place, it means that a long process had been un- derway that started with the will (or need) to take something from one place and bring it some- where else. Such a process involves numerous negotiations between parts — artworks, visitors, arts professionals and institutions. Exhibitions are a space where artworks, in the presence of visitors, mutually evaluate, com- plement, confront each other. I appreciate the vulnerability of having works on display that “a priori” do not have much in common. It might be because of the potential it brings for re-considering what is there or, what ei- ther one of them contains. When the condi- tion of making an exhibition is its own sole premise (i.e. no need for a unifying theme or argument), it is also where artworks have the chance to be “barefoot” with no need of overprotecting themselves from the (theoret- ical) environment. Being exposed to the journey ensured ven- ues and artworks to bond into the exhibition climate, forming a whole that is malleable and evolves through time. It is increasingly the case that curating relies on working within, main- taining, and being open to the changing com- ponents of exhibitions. Humidity and artworks are not usually a reliable combination. But here, we are open to a way that liquid matter is setting up the processes of exhibition mak- ing. Like in a curatorial cycle, water is collect- ed from multiple sources, it precipitates and progresses — carrying on minerals and other derivatives — to its new modiﬁed stage. Curators work with the constant ﬂow of artworks, chal- lenge what constitutes venues and learn from objects in their different water-washed states. Exhibitions are concrete-imaginary enterpris- es that extend in time, from their pre-existence as project to their post-existence as object. 1 The title of this text references the work (which is not in the show) “A Line Describing a Cone,” 1973 from the ﬁlm series “Solid Light” by British-American artist Anthony McCall. This is one of the artworks I will constant learn from when referring to exhibitions, because of its unique relation to time and space. On the same note, much of the content for this text came from discussions with Martin Born. 2 From the book “The Museums of Contemporary Art: Notion and Development,” by J. Pedro Lorente, 2011, p.150. 3 The Baltic Sea anomaly is a 60m diameter natural for- mation said to have been discovered on the ﬂoor of the northern Baltic Sea in 2011. Source: https://youtu.be/uaRFc2JY7N0 From the manifesto “The New Art of Making Books,” 1975, by Mexican artist Ulises Carrión, p. 1. 4 5 The Wikipedia’s deﬁnition of art exhibition is “An art exhibition is traditionally the space in which art objects (in the most general sense) meet an audience.” 6

Eine Linie beschreibt eine Ausstellung1 Marina Noronha Die Annäherung zwischen zwei Punkten er- fordert Vorstellungsvermögen. Das Gleiche gilt für die Entwicklung einer Ausstellung. Auf einer Karte als gerade Linie eingezeichnet bedeckt die geograﬁsche Entfernung zwischen Helsinki, Finnland, und Bielefeld, Deutschland, zum Groß- teil das Wasser der Ostsee. Ignorieren wir dies- mal die von Google Maps vorgeschlagene Rou- te durch die Luft (über Frankfurt oder München) oder über Land (via Estland, Lettland, Litauen, Russland und Polen). Stellen wir uns stattdes- sen vor, dass die Kunstwerke für „Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii“ sich auf den See- weg in Richtung Deutschland machen. Diese Schrift folgt dem Pfad der Ausstellung und bewegt sich so nach Südwesten. Ihre Silhouette schafft einen konzeptionellen Raum, der seine eigenen Bedingungen hat und beeinﬂusst, was als nächstes kommt. Sie ver- lässt Helsinki und passiert drei konzeptionelle Orte für diese Ausstellung – den geograﬁschen Raum zwischen Helsinki und Bielefeld, die Sa- muelis Baumgarte Galerie in Bielefeld und den Ausstellungskatalog, der physisch überall sein mag. Auch wenn Wasser bislang kein funda- mentaler Bestandteil einer Kunstausstellung ist, schlage ich vor, die Kunstwerke in dieser Ausstellung so zu betrachten, als hätten sie eine lange Reise hinter sich. Dies eröffnet Möglichkeiten für die Art und Weise, wie wir mit ihnen in einem Raum interagieren bzw. intera- giert haben werden. Kunstwerke sind Kräfte im Fluss. Ihre Ver- gänglichkeit ist eine Voraussetzung für ihre Zusammenkunft in nicht festgelegten Umge- bungen, in denen sie einfach sie selbst sein können. Anson Goodyear, einer der Gründer des Museum of Modern Art (MoMA) in New York, verglich den Einsatz der Einrichtung für Wech- selausstellungen mit dem ständigen Strom und den veränderlichen Gewässern eines Flusses.2 In seinen frühen Jahren diskutierte das MoMa die Möglichkeit, keine eigene ständige Samm- lung zu unterhalten. Im Ursprung sollten die Kunstwerke jeweils abhängig von den Anforde- rungen der Ausstellungen kommen und gehen. Die Aufmerksamkeit des Museums galt zu die- ser Zeit der ständig changierenden Deﬁnition von „moderner Kunst“, und das Konzept der „Unbeständigkeit“ fand sich in der stetigen Be- wegung seiner Kunstwerke wieder – ein dank- barer Ansatz für die Subjektivität von Zeit in der Deﬁnition von Zeitgenossenschaft für eine Ins- titution (oder Ausstellung). Nun mag die Ostsee kein Fluss sein, aber mit ihrer Ostsee-Anoma- lie,3 ihrem immensen Frachtverkehr, ihrer che- mischen Belastung und ihren Unmengen von Heringen stellt sie die hier gegenständliche Ausstellung vor eine ähnliche Aufgabe. Es liegt etwas Authentisches in der Inszenie- rung der Unwahrscheinlichkeit, dass Kunstwer- ke ﬂießendes Wasser überqueren. Die Reise ist eine lange Vorbereitungsphase, in der die Werke ihre Resonanzen für die anstehende öf- fentliche Ausstellung testen. Kunstobjekte und Ausstellungsrequisiten müssen auf ihre um- kehrbare Doppelseitigkeit vetrauen, um diese Reise zu überstehen: Vorder- und Rückseite, innen und außen, unten und oben. Die Art, in der sich die Kunstwerke in der schweben- den maritimen Zone im Gleichgewicht halten, ähnelt in einem Sinn der Galerieumgebung: Kunstwerke teilen ihre Seiten mit Komponen- ten eines Raumes. Es überrascht so nicht, dass unsere zukünftige Begegnung mit ihnen darin charakterisiert ist, wie gut sie sich anzupassen vermögen – sie haben eine lange gemeinsa- me Reise hinter sich, während derer sie sich mit ihren individuellen Eigenschaften vertraut gemacht haben. Ausstellungen sind Möglichkeiten für Kunst- werke, die zuvor nie voneinander gehört ha- ben, zur gleichen Zeit am gleichen Ort neben- einander zu stehen – wie eine Gemeinschaft. So wie auch wir werden Kunstwerke stetig neu bewertet, und das insbesondere dann, wenn ein Arrangement sie gegenüberstellt. Eine Ausstellung ist ein Kompromiss zwischen Positionen – Kunstwerken, Räumen, Betrach- tern, Galeristen, Kuratoren, Künstlern –, die nicht notwendigerweise in jeder Hinsicht oder zu allen Zeiten miteinander harmonieren. Wenn eine Ausstellung ﬂießt (in Wellen oder wie ein Fluss), dann kommt dies daher, dass sie sich auf eine sowohl logische wie auch konzeptio- nelle Struktur verlassen kann, die zwischen ih- ren Teilen verabredet ist – zwischen Galerien, Kuratoren, Künstlern, Kunstwerken. Wenn dies geschieht, hat sich die Ausstellung zu einem unabhängigen Organismus entwickelt, der von selbst funktioniert. Ohne Vorstellungskraft kann es keine Aus- stellung und keine Zusammenstellung einer Schau geben. Zwischen Helsinki, wo ich sitze, und Bielefeld, wo die Ausstellung dem Publi- kum zugänglich ist/war/sein wird, ist viel zu überbrücken, und etliches, worüber ich schrei- be, existiert noch nicht. Es beruht auf Speku- lation und dem Wunsch, dass die unerklärten Umstände zeit ihrer Entwicklung die schließ- 7 liche Form der Ausstellung positiv beeinﬂusst (werden) haben. Und natürlich ist uns vorzu- stellen, wie sich Kunstwerke zwischen Finnland und Deutschland aufbauen – zu Wasser, in der Galerie, im Ausstellungskatalog –, abhängig von unserer Einbildungskraft. Doch mit der Ausdehnung der Ausstellung verstehen wir, dass Kunstwerke nicht an allen drei Orten ihr Bestes geben können. In der in- haltlichen Vielfalt dieser Schau ist ihnen darin dann aber ein unvoreingenommenerer Zugang gewährt, dass sie verschiedenen Bedingungen ausgesetzt sind. Unsere Auseinandersetzung mit einer Ausstellung ist symptomatisch für den Weg, den wir hin zu ihr zu nehmen entschei- den. Es gibt keine Standard-Einstellung, um die Kriterien für eine Schau festzulegen. Jetzt, da wir die Deﬁnition einer Kunstausstel- lung gelockert haben und ihr erlauben, sich in der Zeit auszudehnen, können wir die Schau selbst und das, was vor und nach ihr passiert, als gleichermaßen wichtig verstehen. In unmit- telbarer Konsequenz ist der zeitliche Versatz der Ausstellung Teil ihrer selbst.Sie erscheint und verschwindet zwischen den Orten, ent- steht und verblasst nach und nach. Ihre eigene Zeit ist so entscheidend dafür, wie wir die Aus- stellung verarbeiten. Und mit Zeit ist hier nicht das übliche Verständnis von Tagen und Stun- den gemeint, sondern auch (und vor allem) die Überlagerung verschiedener Zeiten im glei- chen Raum: unterschiedliche Lesarten einer Schau, verschiedene Generationen lebender Künstler, die Produktionsjahre der Werke, und die Zeit, die zur Inszenierung der einzelnen Werke erforderlich ist, um nur einige zu nen- nen. Kunstwerke, und Ausstellungen, können in einem Moment (ir)relevant werden oder an Be- deutung gewinnen. In „Lehmä pitää viedä jääl- le, jotta se tanssii” bieten sie in in Konstellation eine Perspektive auf das, was die aktive Szene in Finnland ausmacht. Dies ist ein formativer Aspekt von Ausstellungen – der Versuch, die Kunst unserer Zeit näher zu bestimmen und zu organisieren. Die ﬂuiden Teile des Ausstellungsablaufs bauen miteinander verﬂochtene Stufen auf der Projektzeitachse auf. Und auch wenn der Transport über See den Vorgang verlangsamt hat, so ermöglichte er doch, die Unterbedin- gungen einer Ausstellung zum Vorschein zu bringen. Diese sind üblicherweise nicht Mit- telpunkt der Aufmerksamkeit, oder: über sie zu

Eine Linie beschreibt eine Ausstellung Marina Noronha sprechen erfordert Zeit. So mag der Seeweg nicht der schnellste sein, um von einem Ort an einen anderen zu gelangen, aber er liefert uns Parameter, um die Wechselbeziehung zwi- schen Ausstellung, Kunstwerken, Orten und Darstellung besser zu bestimmen. Wir haben eine neue Orientierungshilfe, um die Kunst- werke im Galerieraum aufzugreifen, jetzt, so lange noch Zeit ist. Da der Zugang zu Ausstellungen für die Öffent- lichkeit üblicherweise kurz befristet ist, wird die Summe dessen, was die Schau in Zukunft repräsentiert oder was nach der Finnissage aus ihr verschwindet, in den Ausstellungskatalog (so vorhanden) und/oder video-fotograﬁsche Dokumentationen übertragen. Betrachten Sie den Katalog als den letzten Veranstaltungs- ort der Ausstellung, selbst wenn er produziert wird, ehe die Schau in der Galerie aufgebaut ist. Ulises Carrión deﬁniert ein Buch als eine Abfolge von Räumen,4 die je in unterschied- lichen Momenten wahrgenommen werden. Ein Katalog ist eine Ausstellung, die sich mit dem Zustand des ständigen Erscheinens- Verschwindens anhand der Seitenzahlen be- schäftigt – an diesem Veranstaltungsort regiert nicht das 1:1-Verhältnis, und Kunstwerke neh- men verschiedene Größen an, um sich zu zeigen. Es ist ein rund um die Uhr laufendes Zeugnis des befristeten Ereignisses, das stattgefunden hat. Kataloge funktionieren losgelöst von der Gale- rieausstellung, während so wie nach der Schau. Als Mehrfaches, Veranstaltungsorte in sich selbst, enden ihre Ausgaben an verschiede- nen Orten – sie bewegen sich gleichzeitig von Hand zu Hand, durch Häuser, Einrichtungen, Regale und Archive. Wann immer jemand den Ausstellungskatalog betrachtet, gleich, wo er sich beﬁndet, öffnet er eine Darstellung im Taschenformat, verbreitet die letzte Errichtung der Ausstellung an unabhängigen Orten und fügt dem Zeitstrahl der Ausstellung eine neue Stufe hinzu. Er eröffnet Möglichkeiten für ein erstes Betrachten oder einen Rückblick auf die Schau aus verschiedenen Blickwinkeln zu verschiedenen Zeiten. Das Medium eines Projektes, gleich ob Gale- rieraum, Drucksache, Konzept-Wasser oder alles zur gleichen Zeit, ist Teil dieses Pro- jektes selbst. Analog dazu, wie ein Gemälde abhängig von seiner Leinwand ist oder ein Video von seiner Aufzeichnung, bedingt das, was mit der Ausstellung zur Verfügung gestellt wird, die Kunstwerke und wie wir mit ihnen in der Schau interagieren. Wenn wir Ausstellun- gen als ein Medium verstehen, können wir sie mit den eigenen Medien der Kunstwerke in Überschneidung bringen und ein voneinander abhängiges Ganzes schaffen. In Konsequenz treten so die Kunstwerke und die Medien einer Ausstellung miteinander in Wechselwirkung um das zu werden, was ausgestellt wird, was die Darstellung ausmacht und wie sie erfahrbar gemacht wird. Kunstwerke bestehen nicht für sich allein. Sie können nur durch ihre öffentliche Darstellung in der Zeit reagieren. Je öfter ein Kunstwerk ausgestellt – ausgeliefert – wird, umso wahr- scheinlicher ist es, dass es untersucht, dis- kutiert, zum Gegenstand von Reﬂexion oder erworben wird. Meine These ist hier, dass sich die Ausstellung in ihrer Medialität nach und nach entfaltet, um die Reise der Kunstwerke vor und nach ihrer öffentlichen Zurschaustel- lung in sich aufzunehmen. Eine Kunstausstel- lung sollte nicht auf den Raum beschränkt sein, in dem Kunstgegenstände auf ein Publikum treffen.5 Wenn dies stattﬁndet, bedeutet es, dass ein langer Vorgang abgelaufen ist, der mit dem Willen (oder dem Bedürfnis) begann, etwas von einem Ort zu nehmen und es an ei- nen anderen Ort zu bringen. Dieser Vorgang umfasst zahllose Verhandlungen zwischen mehreren Teilen – Kunstwerken, Besuchern, Kunstfachleuten und Institutionen. Ausstellungen sind ein Ort, an dem Kunstwerke sich in der Gegenwart von Besuchern gegen- seitig beurteilen, ergänzen und konfrontieren. Ich wertschätze die Verletzlichkeit, die darin liegt, Werke auszustellen, die a priori nicht viel gemein haben. Dies vielleicht aufgrund des Potenzials, das sich in der erneuten Betrach- tung dessen bietet,was in ihnen zu ﬁnden ist oder was jedes von ihnen beinhaltet. Wenn die Bedingung für die Veranstaltung einer Ausstel- lung ihre einzige Voraussetzung ist (d.h. ohne Notwendigkeit eines verbindenden Themas oder Arguments), dann wird dies auch der Ort, an dem Kunstwerke „barfuß“ gehen können, ohne sich übermäßig vor ihrem (theoretischen) Umfeld zu schützen. bunden und ein formbares, sich im Laufe der Zeit weiterentwickelndes Ganzes gebildet haben. Zunehmend stützt sich zeitgenössisches Kura- tieren auf die Arbeit mit den veränderlichen Komponenten von Ausstellungen, ihre Pﬂege und eine Offenheit ihnen gegenüber. Feuch- tigkeit und Kunstwerke sind üblicherweise keine verlässliche Kombination. Aber hier sind wir offen für die Art und Weise, wie Flüssigkeit die Vorgänge der Ausstellung vorbereitet. Wie auch im kuratorischen Zyklus wird Wasser ver- schiedenen Quellen entnommen, regnet nieder und nimmt auf dem Weg zu einer modiﬁzierten neuen Stufe Mineralien und andere Derivate mit sich. Kuratoren arbeiten mit dem stetigen Strom der Kunstwerke, stellen in Frage, was Veranstaltungsorte ausmacht, und lernen aus Gegenständen in ihren jeweils unterschiedli- chen, vom Wasser gewaschenen Zuständen. Ausstellungen sind konkret-fantastische Un- ternehmungen, die sich von ihrer Vorexistenz als Projekt bis zu ihrer Post-Existenz als Ob- jekt erstrecken. 1 Der Titel dieses Textes nimmt Bezug auf das Werk „A Line Describing a Cone“ , 1973 (nicht Teil dieser Aus- stellung), aus der Filmserie Solid Light des britisch- amerikanischen Künstlers Anthony McCall. Dies ist eines der Kunstwerke, aus denen ich laufend etwas lerne, wenn ich Bezug zu Ausstellungen nehme, durch seinen einzigartigen Bezug zu Raum und Zeit. Im gleichen Zusammenhang entstammt ein Großteil des Inhalts dieses Textes Gesprächen mit Martin Born. Aus dem Buch „The Museums of Contemporary Art: Notion and Development“, von J. Pedro Lorente, 2011, 2 S.150. 3 Die Ostsee-Anomalie ist eine natürliche Formation von 60 m Durchmesser, die angeblich 2011 auf dem Grund der nördlichen Ostsee entdeckt wurde. Quelle: https://youtu.be/uaRFc2JY7N0 Aus dem Manifest „The New Art of Making Books“, 1975, des mexikanischen Künstlers Ulises Carrión, S.1. 4 Ihrer Reise ausgesetzt gewesen zu sein sorgte dafür, dass sich die Veranstaltungsorte und Kunstwerke zu einem Ausstellungsklima ver- 5 Wikipedia zufolge ist eine „Kunstausstellung [...] traditionellerweise der Raum, in dem Kunstgegenstände (im breitesten Sinne) auf ein Publikum treffen.“ 8

Perukaa teemat (Martinille) Kimmo Modig Ehdotan loppua teemanäyttelyille. Osoitan tämän kaikille, jotka näyttelyitä järjestävät. Teemat ovat erityisen hankalia silloin, kun halutaan tuoda esiin uusia ideoita, jotka voisivat muuttaa tapaamme hahmottaa maailmaa. Miten kukaan voi ajatella, että sen kaltaiset ideat pääsevät parhaiten esille pakottamalla ne ennalta määriteltyyn estetiikkaan, näyttely- muotoon ja tuotantotapaan? Sillä niin käy, kun näyttelylle valitaan teema. Teetkö aina ensiksi häkin, ja vasta sitten lähdet pyydystämään lintua? Kaltaisillesi voi sanoa vain kaksi asiaa: ”saitko sen kiinni?” ja ”näytä se”. Se on teemanäyttelyiden retoriikka. Teemat pyörivät jonkin asian YMPÄRILLÄ. Ne eivät ole asia itse, eikä niitä ole tehty siitä, mitä ne käsittelevät. Teemat ovat älyllinen työkalu, jolla asiat pidetään erillään itsestään ja niitä käsittelevistä ihmisistä. Tämän etäisyyden ja jaottelun avulla voidaan olla varmoja siitä, että se mitä tehdään, ei ole mikään juttu SINÄNSÄ. Se on jatkoa sille maailman katsomisen tavalle, jossa kuvittelemme olevamme asioiden ulkopuolella, etäisessä tarkkailuasemassa, ja siten kykeneväisiä tekemään puolueettomia päätelmiä. Teemanäyttelyn pyrkimys ei ole olla jotain tiettyä vaan väittää, että jotain on tapahtunut tietyllä tavalla, jossain tuolla, maailmalla, mutta ei näyttelytilassa. Siten näyttelystä tulee todiste. Näyttelyluettelon teksteissä puolustetaan näyttelyn oikeutusta todisteena. Sen aitous saa lisävahvistusta osuvista akateemisista viittauksista ja ajankohtaisilta taidemaailman toimijoilta napatuista lainauksista. Kun teemanäyttely saa meiltä huomiota, siitä ja taidemaailman toimijoista tulee meidän avullamme vakavasti otettavia. Osoittamamme kiinnostus on kuin uskottavuuden valuuttaa, joka on heille, tai toki meille kaikille tarpeen. Osin tästä syystä yleisö on haluttu ottaa mukaan tekemään näyttelyä: Näyttelyn kuraattorit ja tuottajat haluavat jakaa vastuun yleisön kanssa. Masennun aina, jos minulle näyttelyvieraana kerrotaan että minä tein näyttelyn, tai että minun täytyy tehdä se. Siinä vastentahtoisuudessa jota tunnen kun minut pakotetaan turtana osallistumaan näyttelyn tekemiseen, on toisaalta kyse myös työs- tä: en tahtoisi tehdä palkatonta työtä enää sen lisäksi, että luon arvoa tuomalla itseni, siis erään ruumiin, näyttelyyn. Toisaalta taas väite on epätosi. Näyttelyn tekevät kaikki, ei pelkästään yleisö, ja yhdet tekevät enemmän kuin toiset. Näyttely on yhteyksiensä elävä summa. Ilman minun, tai kenenkään ruumista, näyttelyllä on vähemmän painoa. Milloin te rakastuitte – tai no hyvä on, me rakastuimme – teemoihin? Miksi annamme niin kutsutun taidemaailman sanella mielenkiintom- me kohteet, jopa tällaisissa ”sivussa” olevissa paikoissa kuin Bielefeld? Ja miksi ylipäätään hyväksymme ajatuksen ”sivussa olevista” ja ”keskeisistä” paikoista? Eikö tarvetta löytyisi enemmän vaikkapa episteemiselle muutokselle, tai meitä henkisesti lähempänä oleville tarinoille? Riittääkö tosiaan, että jutulle vaihdetaan otsikko, mutta ei muotoa? Näyttelyiden kokoamista nykyisin ohjaava ajattelu on rajussa ristiriidassa sen kanssa, miten minä koen elämän. Minusta asioiden määrä- tietoinen erottelu ei näin kvanttiaikakaudella tunnu tarpeelliselta, vaan haluan mieluummin tuntea ja tiedostaa ne lukemattomat yhteydet ja taajuudet, jotka kaikuvat näyttelytilassa samanaikaisesti. Teeman valitseminen näyttelylle pakottaa keinotekoista yhtenäisyyttä tilaan, jossa voisi sen sijaan vallita innostava kaaos. Taideteokset ovat vain yksi osa koko kokemusta. Yritys pitää kaikki muu ulkopuolella jotta teema pääsisi säteilemään teoksista, on louk- kaus katsojan älylle, taideteoksille ja oikeastaan ihan kaikelle. Tulkintaani näyttelystä vaikuttavat sponsorien nimet, ihmiset joita näen töissä näyttelytiloissa, näyttelypaikka, kahvikupillisen hinta ala- kerrassa, paneeliin kutsuttujen puhujien lista, ilmaisen wi-ﬁ -yhteyden kaistanleveys, sisustussuunnittelu, yleisön vaatetus, taideteokset, kyseisessä maassa vallitseva poliittinen ilmapiiri ja niin edelleen. Näyttelyä yhdistävä teema kieltää näiden tekijöiden osallisuuden eikä jätä tilaa tällaisille tulkinnoille. Olipa näyttelyn teema sitten posthumanismi, kapitalismin vastainen taistelu tai omenoiden historia, tällaisista näyttelyistä tunkevat läpi aina samat asiat: paikalle lennätettiin kansainvälisiä ihmisiä, rahaa poltettiin käsintehtyihin hyllyihin, HDMI-liittimiin, nuorten kuvittajien palkkoihin ja alkoholiin, teemaa käsitteleviä kirjoja tilattiin Amazonista, ja näyttelyn taiteilijoiden kanssa juotiin kuohuviiniä. Näyttely on todisteena siitä että tätä kaikkea tehtiin, ja samalla se toimii kuin suojalakanat rikospaikalla. En halua uskoa tuollaisiin asioihin enkä kyseenalaistaa niitä. Haluan päästä vain eroon tästä todistelubisneksestä. 9

Counter Themes (for Martin) Kimmo Modig I propose an end to thematic art exhibitions. I address this to everyone who does exhibitions. Themes are especially problematic when one wants to present new ideas that have the potential to change the way one understands the world. How come anyone thinks such ideas are best served by forcing them into preconceived aesthetics, display forms, and production modes? Because that’s what you sign up for when you choose a theme. Do you always produce the cage before catching the canary? To people like you, one can only say two things: “Do you have it?” and “I need proof.” That is the rhetoric around thematic exhibitions. Themes are ABOUT something. They are not the thing itself, nor made of the thing. They are a mental tool for keeping things separated, from themselves, and from you. With this distance, and division, you can assure yourself what you’re doing is not a thing, totally not a thing. It’s the legacy of looking at the world while pretending you’re outside of it and can thus make balanced judgements on the things you see from afar. A thematic exhibition wants NOT to be something, but to claim something happened in a certain way, there, in the world, not here, in the exhibition space. Thus the exhibition becomes proof. Its legitimacy as such is championed in the catalogue text, where additional authentication is given in the form of timely academic references and quotes from art world players of the day. In engaging with the thematic show, you let both the exhibition and the agents of art world be taken seriously. The interest you show is the leverage they, or we, all need. This is one reason why the proposition of the audience making the show has gained traction. The curators and producers of an exhibition want to share the liability with you. As a visitor, I dislike being told I made the show happen, or that I have to make it. On one hand, my aversion of being forced to engage numbly with a show is a question of labor: I wouldn’t want to do more unpaid work in addition to creating value by bringing my body, a body, into the show. On the other, the statement is untrue. Everyone makes the show, not just the audience, and some more than others. The show is the living sum of its connections. Without my body, any body, the show weights less. When did you, OK, we, fall in love with themes? Why do we allow for the so-called art world, even here in “off-sites” such as Bieleﬁeld, dictate our interests? Also, why do we accept the idea of off-sites and hotspots? Isn’t there a more pressing need for, say, an epistemic change, or stories closer to your heart? Is it truly enough to change the name but not the form? The thinking behind making shows today seems counterintuitive to the way I experience life. In the quantum age, I have no need for insistent separation of things, but instead want to feel and know the myriad connections and amplitudes reverberating in the exhibition space at once. Choosing a theme for an exhibition forces bogus coherence where stimulating chaos could reign instead. The artworks are simply just one part of the whole experience. Trying to keep everything else out so as to make the theme radiate from the artworks is offensive to one’s intellect, to the art works, to everything, really. I interpret the show through the names of the sponsors, the people I see working at the space, the location, the cost of the coffee down- stairs, the choice of the invited speakers on a panel, the speed of the complimentary wi-ﬁ, the interior design, the clothes worn by people that comprise the audience, the art works, the political climate in the country we’re in, and so on. An overarching theme denies these things agency, and gives no space for such interpretations. Be the show about post-humanism, anti-capitalist struggles, or the history of apples, it seems to always end up proving the same things: we ﬂew international people over; we spent money on hand-made shelves, HDMI connectors, young illustrators, and alcohol; we ordered books from Amazon about the topic; we had drinks with these people whose work you’re now looking at. The show is the proof we did all of this, and it doubles as a veil to cover our crimes. I do not want to believe or question any of that. I simply want out of this business of proof. 10

Gegen Themen (für Martin) Kimmo Modig Ich schlage das Ende von thematischen Kunstausstellungen vor. Ich richte dies an jeden, der mit Ausstellungen zu tun hat. Themen sind besonders dann problematisch, wenn man neue Ideen vorstellen möchte, die das Potenzial haben, unser Verständnis der Welt zu verändern. Wie kann es sein, dass irgendjemand darauf käme, solchen Ideen sei am besten gedient, wenn sie in vorgefasste Ästhe- tiken, Darstellungsformen und Produktionsmethoden gezwängt werden? Denn genau das ist es, was passiert, wenn wir ein Thema wählen. Bauen Sie auch den Käﬁg, bevor Sie den Vogel fangen? Leuten wie Ihnen kann man bloß zwei Dinge sagen: „Haben Sie es?“ und „Ich brauche Beweise“. Das ist die Rhetorik rund um thematische Ausstellungen. Themen geht es UM etwas. Sie sind weder die Sache selbst, noch bestehen sie aus der Sache. Sie sind ein mentales Werkzeug um Sa- chen auseinanderzuhalten, voneinander, und von uns. Mit dieser Distanz, und Trennung, können wir uns sicher darin sein, dass das, was wir tun, keine Sache ist, ganz und gar nicht. Sie ist das Vermächtnis unserer Einbildung, als Außenstehende auf die Welt zu schauen und deshalb ausgewogen urteilen zu können über das, was wir aus der Ferne sehen. Einer thematischen Ausstellung geht es darum, NICHT etwas zu sein, und stattdessen zu veranschlagen, dass etwas auf eine bestimmte Art und Weise geschehen sei, dort, in der Welt, nicht hier, im Ausstellungsraum. So wird die Ausstellung zum Beweis. Ihre Legitimität als solcher wird mit dem Katalogtext erkämpft, wo Schlüsselﬁguren der Kunstwelt-jetzt ihr in Form aktueller akademischer Referenzen und Zitate das Echtheitszertiﬁkat ausstellen. Indem man sich mit der thematischen Show auseinandersetzt, erlaubt man sowohl der Ausstellung als auch den Vertretern der Kunstwelt ernst genommen zu werden. Das Interesse, das wir zeigen, ist das Druckmittel, das sie, oder wir, alle brauchen. Das ist ein Grund, auf dem der Vorschlag an Boden gewonnen hat, das Publikum erzeuge die Show. Kuratoren und Veranstalter wollen die Haftung mit Ihnen teilen. Als Besucher will ich jedoch nicht hören, dass ich die Ausstellung möglich gemacht hätte oder dass ich sie möglich machen muss. Meine Abneigung gegen den Zwang, mich gefühllos an einer Ausstellung zu beteiligen, ist einerseits eine Erwerbsfrage: Über den Mehr- wert hinaus, den ich der Ausstellung zukommen lasse, indem ich meinen Körper, einen Körper, dorthin bringe, will ich keine unbezahlte Arbeit leisten. Andererseits stimmt diese Aussage auch nicht. Jeder ermöglicht die Show, nicht nur das Publikum, und einige mehr als an- dere. Die Ausstellung ist die lebendige Summe ihrer Verbindungen. Ohne meinen Körper, irgendeinen Körper, wiegt sie weniger schwer. Wann haben Sie sich, OK, wir uns, in Themen verschossen? Warum erlauben wir der sogenannten Kunstwelt, selbst noch in „Außen- bezirken“ wie hier in Bielefeld, uns ihre Interessen zu diktieren? Dazu, wieso akzeptieren wir die Vorstellung von Außenbezirken und Hotspots? Haben wir kein dringenderes Verlangen nach, zum Beispiel, einem epistemischen Wandel, oder Geschichten, die uns näher am Herzen liegen? Reicht es wirklich, bloß den Namen, nicht aber die Form zu ändern? Die Denkweise hinter der Machart von Ausstellungen heute erscheint mir gemessen an meiner Erfahrung des Lebens kontraintuitiv. Im Quantenzeitalter bedarf ich nicht der bedächtigen Sachtrennung, sondern will die Masse der Verknüpfungen und Amplituden spüren und verstehen, die im Ausstellungsraum übereinander her- und widerhallen. Eine Ausstellung in ein Thema zu fassen erzwingt einen aus der Luft geangelten Zusammenhalt dort, wo an seiner Statt stimulierendes Chaos herrschen könnte. Die Kunstwerke sind einfach nur ein Teil der gesamten Erfahrung. Der Versuch, alles andere auszugrenzen, so dass das Thema aus den Werken strahlen möge, ist ein Affront gegen den Intellekt, gegen die Kunstwerke, gegen alles, wirklich. Ich verstehe die Show durch die Namen der Sponsoren, die Menschen, die ich im Raum arbeiten sehe, den Veranstaltungsort, den Preis für den Kaffee die Treppe runter, die Wahl der geladenen Teilnehmer in der Diskussionsrunde, die Geschwindigkeit des kostenlosen WLAN-Zugangs, die Einrichtung, die Kleidung der Leute, die das Publikum sind, die Kunstwerke, das politische Klima des Landes, in dem wir uns beﬁnden usw. Ein übergreifendes Thema verweigert diesen Dingen Handlungsmacht und lässt keinen Raum für solche Deutungen. Ob die Show vom Posthumanismus handelt, von antikapitalistischen Mühen oder von der Geschichte der Äpfel, es scheint, als bewiese sie am Ende immer dieselben Dinge: wir haben internationale Leute eingeﬂogen; wir haben Geld für handgefertigte Regale, HDMI-Ste- cker, Nachwuchsillustratoren und Alkohol ausgegeben; wir haben bei Amazon Bücher zum Thema bestellt; wir sind mit den Leuten, deren Werke Sie sich anschauen, trinken gegangen. Die Show ist der Beweis, dass wir all dies getan haben, und gleichzeitig dient sie als Schleier, um unsere Verbrechen zu bedecken. Ich will nichts davon glauben oder in Frage stellen. Ich will bloß raus aus diesem Beweisgeschäft. 11

”Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii” on laaja-alainen näyttely, joka on luonteeltaan ”salonki”. Se esittelee erilai- sia taiteellisia näkemyksiä ja lähtökohtia. Näyttely ei luon- nollisestikaan ole salonki perinteisessä merkityksessä, vaan se on huolellisesti kuratoitu luomaan kenttä tai näyt- tämö, joka dynaamisesti ja jännitteitä kaihtamatta esitetään rinnastuksia eri teemojen tai erilaisten visuaalisten kielten ja murteiden välillä. Asioita, joita taiteilijat käsittelevät ovat esim. historia, elinympäristö, identiteetti ja sukupuoli, luon- to ja teknologia. Martin Bornin kertoessa saksalaisten käsityksiä Suomesta, mieleeni tulee Aki Kaurismäki ja hänen elokuviensa vas- taanotto. Hänen uusin ﬁlminsä ”Toivon tuolla puolen” sai sekavan vastaanoton Suomessa, mutta Berliinin elokuva- juhlilla Kaurismäki palkittiin ohjaajakategorian hopeisella karhulla. Siitä Suomessa oltiin yksimielisesti ilahtuneita, niin kuin pienessä maassa aina iloitaan oman ”pojan” tai ”tytön” menestyksestä kansainvälisillä areenoilla. Kauris- mäen elokuvilla on vankka ihailijajoukko Suomessa, mutta on myös suomalaisia, jotka katsovat, että hänen Suomi-ku- vastonsa on vanhentunut eikä enää puhu tästä päivästä. Mielestäni hän välittää hienosti sen hiljaisen melankolian maustettuna hienovireisellä huumorilla, joka usein leimaa suomalaisten sosiaalista kanssakäymistä. Mielestäni maassa vallitsee tällä hetkellä tunnelma, joka muistuttaa valtavaa rakennustyömaata. Suunnitelmia on, mutta ne ovat niin laajoja ja monimutkaisia että niiden laa- jempi hyväksyminen ja käyttöön ottaminen ovat juuri nyt keskustelujen asteella, lausuntokierroksilla ja poikkeavien poliittisten näkemysten ristiaallokossa. Suomen lähihisto- riaa ja uudistamista leimannutta konsensusajattelua koe- tellaan vahvasti. Suomen koulujen Pisa-menestys on ollut suuri uutinen, mutta ranking on nyt putoamassa johtuen ainakin osittain koulun kokemista budjettileikkauksista. Tämä on toisaalta johtanut parhaillaan käynnissä olevaa koulutusjärjestel- män uusimiseen, mikä puolestaan vaatii koulutusohjel- mien uudistamista ja opettajien kouluttamista. Yleisesti ottaen Suomessa ollaan yksimielisiä koulun valtavasta merkityksestä niin kulttuuriselta, yhteiskunnalliselta kuin taloudelliselta kannalta katsoen. Tämä koskee myös tai- teilijakoulutusta. Muutoshenki leimaa kaikkea. Äärimmillään sitä voisi ehkä kuvata me-asenteen muuttumiseksi minä ja meikäläi- set-ajatteluksi. Paradoksaalista on, että tämä voi jossain mielessä olla positiivista kulttuurin kannalta, sillä eihän 13 i r u k k u a J a t t e r a a M j a n a a t n e k a r n a a e d a T j i

Taide ajan rakentajana Maaretta Jaukkuri taidetta tehdä kansallisuuden nimissä, vaan taide ilmai- see yksilön näkemyksiä, kokemuksia, ajattelua ja tarvetta kommunikoida. Kohteena voi tosin olla myös kansallinen identiteetti. Tämä nykyinen tilanne on kuitenkin erilainen kuin se yksilöllisuus, joka oli tunnusomaista modernis- min kukoistusajalle, jolloin vaihtelevat ismit kukoistivat. Silloin oli tavanomaista, että taiteilija ei puhunut, ei ai- nakaan Suomessa, sillä kuvien piti riittää. Nykytilanteen keskeisiä suuntauksia on kuitenkin pyrkimys yhteisölli- syyteen, joka ei kuitenkaan enää välttämättä pyri kon- sensukseen vaan hyväksyy nk. agonistisen tilan, jossa kaikkien mielipiteet huomioidaan ja päätöksiin pyritään yhteisten arvojen pohjalta. Informaation saatavuus on varmaan vaikuttanut vahvimmin Suomen kuvataiteen kehitykseen parin viimeisen vuosi- kymmenen aikana. Nyt on mahdollista, jos on kiinnostunut, seurata lähes koko maailman kuvataidekulttuuria. Ennen tätä vaihetta, taiteilijat niin Suomessa kuin laajemmin- kin pohjoismaissa kokivat, että he ovat koko ajan jäljessä jostain, joka tapahtui taidekeskuksissa ja -keskusteluissa. Nyt tieto on samanaikaisesti kaikkien saatavilla. Keskuk- set myös ymmärretään uudella tavalla ja voivat muodos- tua muihinkin paikkoihin kuin metropoleihin. Ehkä se, mikä puuttuu pienemmissä yhteyksissä, on kuitenkin dynamiik- ka, joka syntyy isoissa kaupungeissa ja niiden moniääni- syyden paineessa. Toisaalta hitaampi ympäristö voi antaa enemmän tilaa ja aikaa keskittymiseen. Elämme taiteessa aikakautta, jota ehkä täsmällisimmin kutsutaan nimikkeellä ”contemporary art”, jonka tietyin varauksin voisi kääntää aikalaistaiteeksi. Aikalaistaide to- sin tuntuu viittaavan koko taidekenttään, joka kuitenkin on sekä ajallisesti että näkemyksellisesti monitasoinen ja pitää sisällään useita kerrostumia. Viimeaikaisissa keskus- teluissa ”contemporary art”in katsotaan alkaneen Berliinin muurin kaatumisesta 1989 ja sen aiheuttamista poliittisis- taja kulttuurisista muutoksista sekä globalisaation kasva- vasta vaikutuksesta. Seurauksena koettiin lyhytaikainen toivon ja tulevaisuuden uskon vaihe, joka kuitenkin tuntui muuttuvan jo parin vuoden kuluttua New Yorkin 9/11 tapah- tumien seurauksena. Ja maailma muuttui jälleen, ja tämä muutos vaikuttaa tänäkin päivänä. Muuri kaatui postmodernismin aikakaudella, mutta postmodernismi ei enää määrittele tätä aikaa. Aikalaistai- detta tuntuu leimaavan eräänlainen yhteisen mannerten välit ylittävän ajatus- ja kokemustaustan olemassaolo. Aja- tukset, suuntaukset, asenteet, asiat ja mielipiteet tuntuvat muodostavan eräänlainen henkisen kudelman tai näkymät- tömän verkoston läpi eri kulttuurien. Näihin taide yleensä suhteutetaan ja näissä sen merkitys testataan. Israelilainen historioitsija ja kansainvälisen kiinnostuksen herättänyt kirjailijaYuval Noah Hararin on todennut, että yhden yhte- näisen sivilisaatioon syntyminen on mahdollinen ajatus ny- kymaailmassa. (”The Guardian” 19. 3. 2017) Kansallisilla piirteillä on tässäkin osansa, mutta enemmän- kin kielellisinä ja ilmauksellisina asioina kuin sisältöön kuu- luvina. Jos samat ajatukset ja kokemukset muodostavat verkoston niin kieli, kuvaperinne ja maantieteellinen sijain- ti luovat tämän verkoston tekstuurin. Jotkut viime aikojen poliittisista suuntauksista koetaan myös erittäin ongelmal- lisina ja niissä nähdään synkkiä varjoja. Uhattuna tässä on myös vapaus, taiteen herkin ja tärkein perintö. Kaupallisuus on toinen ongelmakenttä, jonka merkitystä ei pidä aliarvi- oida. Se elää omaa elämäänsä omissa piireissään eikä kos- keta, ei hyvässä eikä pahassa, kaikkia taiteilijoita. Yksinker- taisimmassa ja äärimmäisessä muodossaan sen voi myös valita pois, toisin kuin monia muita asioita. Nykytilanteessa on ehkä ongelmallista asenteiden kärjisty- minen: vaikeus kohdata toisenlaisia näkemyksiä tai puuttu- va uteliaisuus tutustua niihin. Tämä saattaa johtaa isompiin tai pienempiin saman mielisten ”kupliin”. Tämä on myös yksi pienen maan perinteisiä rasitteita. Keskusteluissa on vaikea välttää asioiden henkilöitymistä, sillä kysymykset liitetään yleensä henkilöön tai pieneen ryhmään. Tämän vastavoimana on ollut ja on kansainvälistyminen. Taiteilijat opiskelevat ulkomailla, osallistuvat residenssiohjelmiin eri puolilla maailmaa, kommunikoivat ja julkaisevat teoksiaan internetissä. Entisiin aikoihin verrattuna Suomessa myös opiskelee ja työskentelee myös aikaisempaa enemmän tai- teilijoita muista kulttuureista. Suomen kulttuuri on historiallisesti monikulttuurinen, vaik- ka maa ei ole ollut erityisen vieraanvarainen suhteessa tämän ajan siirtolaisiin. Tämä tilanne ja siitä käynnistynyt poliittinen keskustelu ovat yllä mainitun rakennustyömaan keskeisiä kysymyksiä. Mielipiteet ovat jakautuneet kuten niin monissa muissakin maissa. Miten ”contemporary art” ia sitten luonnehditaan. Asiaa on pohdittu erilaisten kyselyjen, analyysien ja näyttelyi- den avulla. Vuonna 2009 October -lehdestä USA:ssa teh- dystä laajasta kyselystä mieleeni on jäänyt kuraattori Kel- ly Baumin vastaus, jossa hän toteaa: ”Voisi ajatella… että ”contemporary art” haparoi ja sen kieltäytyminen yksimie- lisesti sitoutua yhteen kertomukseen voisi vaikuttaa jopa virheeltä. Mitä jos taiteen heterogeenisuus merkitsisikin 14

Taide ajan rakentajana Maaretta Jaukkuri mahdollisuutta eikä epäonnistumista? Mitä jos heterogee- nisuus onkin taiteen tavoite jonkinlaisen häiriön sijasta? Mitä jos juuri sen heterogeenisuus tekisikin mahdolliseksi pohtia tuloksellisesti meneillään olevia sosiaalispoliittisia tilanteita – tilanteita, joiden aiheuttajina ei nähdä pelkäs- tään uusliberalismia tai globalisaatiota?”1 Suomen nykytaiteen kohdalla tämä näyttely voisi olla yksi vastaus tai ainakin selkeä katsaus tähän tilanteeseen. Näyttely esittelee monia kertomuksia ja nämä kertomukset on pantu kohtaamaan toisensa, keskustelemaan keske- nään. Kuten aina nykytaiteen kohdalla, katsoja on se, joka viimeistelee viestit ja vastaanottaa puhuttelun. Pohtiessa- ni mitä näyttelyssä tapahtuu, joudun turvautumaan lyhyihin, sähkösanoman kaltaisiin luonnehdintoihin. Se johtuu myös taiteilijoiden pyrkimysten ja niihin käytettyjen tekniikoiden ja ilmaisukeinojen moninaisuudesta, mutta myöskin siksi, että he edustavat useita vuosikymmeniä, joiden henkises- sä ja materiaalisessa asioiden kartoituksessa on eroavuuk- sia. Olen pyrkinyt katsomaan kaikkien osallistujien työs- kentelyä tämän päivän perspektiivistä. Nykytaiteen kohdalla tuntuu myös olevan tärkeää tunnis- taa ainakin jotain niistä asioista, joihin taiteilijat viittaavat ja jotka ovat meille yhteisiä asioita. Jos tämän näyttelyn ku- delmaa tarkastelee sen eri lankojen avulla, on selvää, että sitä leimaavat erisuuntaiset jännitteet. Yksi keskeisistä on luonnon ja kulttuurin välinen jännite. Näyttelyn nestori on Lauri Anttila, joka jo 70-ja 80-luvuilla pohti tapojamme ha- vainnoida luontoa ja sen ilmiöitä. Näyttelyn nuorin taiteilija on Jaakko Pallasvuo, jonka kulttuuritietoisuus on keskellä elävää ja monisyistä nykymaailmaa. Heidän ikäeronsa on lähes 50 vuotta, joten sekä lähtökohdat, asenteet että tek- niset erot ovat suuria. Luonto nykytaiteilijoiden työskentelyssä perustuu uuteen tietoon ja sitä seuranneeseen tietoisuuteen luonnon haa- voittuvuudesta ja niistä uhkista, joita kulutukseen perus- tuvat elämäntavat aiheuttavat. Näyttelyssä on taiteilijoita, jotka käsittelevät luontoa nk. posthumanismin näkökul- masta katsoen. Tämä ﬁlosoﬁnen suuntaus kritisoi myös perinteisen humanismin ihmiskeskeistä maailmaa, jossa luonto nähtiin lähinnä resurssina ihmisen tarpeille. Uutta keskustelua heijastelevat Pekka Jylhä, Tuomas A. Laitinen ja Heli Ryhänen. Havainnointi sekä tieteen, luonnon että elämän ja arjen on keskeinen elementti näyttelyssä. Tämä johtaa joko fysiikan lakien näkyväksi tekemiseen kuvallisin keinoin kuten Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen taitees- sa tai taiteen ja tieteen yhdistelmiin kuten Sanna Kannis- ton valokuvissa. Hannaleena Heiskan pohdinnat rinnakkai- sista maailmoista kuuluvat puolestaan tieteisfantasioiden maailmaan. Tarkka havainnointi on myös sosiaalisen käyt- täytymisen seuraamista, josta esimerkkinä Jarmo Mäkilän lapsuusajan maalaukset ja Pilvi Takalan interventiot sosi- aalisiin tilanteisin. Vastaavanlaisia tilanteita ja huomioita voidaan nähdä iden- titeettiä, erilaisia rooleja ja niiden vaihtumista eri tilanteis- sa. Tämän aihepiirin tapaamme sekä Elina Brotheruksen maalauksen perinteitä kunnioittavissa valokuvissa että Aurora Reinhardin ja Tiina Heiskan taiteessa. Identiteettiä pohtii myös Heli Rekula, tosin luonto ja maisema ovat yhä keskeisemmällä sijalla hänen valokuvissaan. Intuition lo- giikka tai sen ajoittainen outous on aiheena Anna Estarrio- lan monitasoisissa teoksissa. Tila ja paikka ja niiden ominaisuudet ja vaikutukset eri ti- lanteisiin on yksi keskeinen teema. Tilan monitasoisuutta pohtivat Shoji Kato, Vesa-Pekka Rannikko, Mikko Rikala, Jaakko Mattila ja Ville Andersson. Tämän kiinnostuksen jakaa myös Joseph James viivapyörteineen ja Elina Vainio määrittelemällä performanssilla installoimaansa tilaa. Per- formanssi on joko osana tai omana alueenaan monien mui- denkin näyttelyn taiteilijoiden työskentelyssä. Kulttuurin ja taiteen perinteen pohdinnassa ja uudelleen tukinnassa ilmenee monia erilaisia lähestymistapoja. Se esiintyy Kari Cavénin ja Emma Hellen veistoksissa tai esi- neissä ja Ville Anderssonin piirustuksissa. Materiaalin ja perinteisen ilmaisun tutkiminen liittyy Maija Luutosen, Kai- su Koiviston, Hanna Saarikosken taiteeseen. Kim Simons- sonin omaksunut elementtejä mangakulttuurinkuvastosta. Juho Pöysti, Risto Puurunen ja Tuomo Vuoteenoma teke- vät yhteistyötä ”Kinobox Obscura”-projektissa, joka tuo analogisiin installaatioihin uuden ulottuvuuden 3D-laseilla katsottaessa. Teemu Keisteri pohtii kliseitä suomalaisesta miehestä ”Ukkeli”-printtihahmonsa myötä ja Timo Wright käsittelee ajankohtaisia aiheita kuten vakavaa ekologista tilannetta ja Välimeren hukkumisonnettomuuksia. Kimmo Modig käyttää taiteessaan äänen välittömiä ilmaisurekis- terejä niin puheessa, tekstissä kuin äänitetyissä ja perfor- moidussa esityksissä. Näyttelyn monisuuntaisuus ja sen käsittelemät aiheet liik- kuvat meidän ajassamme, jossa kohtaamiset eri kulttuurien välillä on yksi keskeisistä teemoista. Etsitään muotoja avoi- meen ja todelliseen kanssakäymiseen muiden kulttuurien ja niiden edustajien kanssa. Näyttely antaa läpileikkauksen Suomen nykyisestä tilanteesta, joka kuitenkin muuttuu jat- kuvasti ja löytää uusia suuntia. 15

“Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii” (For the Cow to Dance, Drag it on the Ice) is a wide-ranging exhibition that has the character of a “salon,” i.e. one that shows various artistic visions and starting points. It is not, of course, a sa- lon in the traditional sense, but rather a carefully curated ﬁeld or stage that, dynamically and without avoiding the tensions, creates parallels between different themes, or different visual languages and dialects. Issues that the art- ists address include history, the living environment, identi- ty and gender, nature, and technology. When Martin Born told me about how German people think of Finland, I was reminded of Aki Kaurismäki and the re- sponse to his ﬁlms. His latest, The Other Side of Hope, met with a mixed reception in Finland, but at the Berlin Film Festival Kaurismäki was awarded the Silver Bear for Best Director. Everyone in Finland was delighted, since people in small countries always celebrate the successes of their own “boy” or “girl” in international arenas. Kaurismäki’s ﬁlms have a solid band of admirers in Finland, but there are also Finns who see his images of Finland as being out- dated and no longer talking about the present day. To me, he conveys wonderfully the quiet melancholy seasoned with subtle humour that often marks social exchanges be- tween Finns. To me, the prevalent mood of the country today is reminis- cent of one great building site. There are plans, but they are so vast and complicated that their broader acceptance and implementation seem to be under constant discussion, with countless rounds of consultation amid crosscurrents of divergent political opinion. The consensus-mindedness that has marked Finland’s recent history and reorganiza- tion is being severely put to the test. The success of Finnish schools in the PISA surveys has been big news, but they are now falling in the rankings, at least partly as a result of budget cuts to schools. Con- versely, this has led to the reorganization of the educa- tion system that is now underway, which in turn requires a revision of curriculums and teacher training. People in Finland largely agree on the enormous cultural, social and economic importance of school. This applies to artist ed- ucation, too. This change is leaving its mark on everything. At its most extreme, it might perhaps be described as a shift from we-mindedness to a me-and-mine mentality. Paradoxical- ly, this may, in a sense, be positive in terms of culture, since art is hardly made in the name of nationality, and rather ex- 17 i r u k k u a J a t t e r a a M i e m T f o n o i t c u r t s n o C s u o u n i t n o C a s a t r A

Art as a Continuous Construction of Time Maaretta Jaukkuri presses individual viewpoints, experiences, thinking and need to communicate. Although, admittedly, its subject can also be national identity. This current situation is, however, not the same as the individuality that characterized mod- ernism’s heyday, when ever-changing isms ﬂourished. At that time, it was customary for artists not to speak, at least in Finland, since the pictures were supposed to be enough in themselves. One of the main trends in the current situa- tion, however, is an aspiration towards communality, but one that no longer seeks consensus, but accepts an “agonistic state,” in which everyone’s opinion is taken into account and people try to make decisions based on shared values. The availability of information has undoubtedly been the biggest inﬂuence on visual art in Finland over the last cou- ple of decades. Nowadays, anyone who is interested can keep up with the visual-art culture of almost the entire world. Prior to this stage, artists both in Finland and in the Nordic countries more broadly felt they were constantly behind the times in regard to what was happening in art centres and discussions. Now, information is simultane- ously available to everyone. Also, the notion of centres is understood in a new way, in that they can form in places other than the metropolises. Perhaps what is missing in smaller contexts is the dynamic that arises in the big cit- ies under the pressure of their polyphony, but then again, a slower environment can provide more space and time for concentration. In art we are living through a period that can perhaps most accurately be referred to by the English term “contem- porary art,” which might perhaps be translated into the Finnish aikalaistaide, “the art of our time.” The art of our time does, admittedly, seem to refer to the whole ﬁeld of art, which is, nevertheless, both temporally and in its worl- dview, multi-level and contains several strata. In recent discussions, “contemporary art” is seen as having begun with the fall of the Berlin Wall in 1989 and the political and cultural changes that ensued, along with the growing in- ﬂuence of globalization. In its wake, people experienced a short-lived phase of hope and faith in the future, which seemed to change a few years later as a consequence of the 9/11 events in New York. The world changed once again, and this change can be felt right up to the present. The Wall fell in the era of postmodernism, but postmodern- ism no longer deﬁnes our current age. The art of our time seems to be marked by the kind of existence of a shared background of thought and experience that spans the gaps between the continents. The ideas, trends, attitudes, issues and opinions seem to form a mental fabric or an in- visible network of different cultures. Art is generally seen in relation to these cultures and its meaning is tested with- in them. The Israeli historian who has attracted internation- al attention, Yuval Noah Harari, has said that it is possible to imagine the emergence of a single uniform civilization in today’s world. (“The Guardian” 19.3.2017) National characteristics have a role here, but more as mat- ters of linguistics and expression, rather than as part of content. If the same ideas and experiences form the net- work, then language, pictorial tradition and geographical location create its texture. Some of the recent political movements are also seen as being extremely problematic and as harbouring dark shadows. Also under threat here is art’s most fragile and most important heritage: freedom. Commercialism is another problem area, whose signiﬁ- cance should not be underestimated. And yet it lives its own life within its own circles and does not touch all artists, for either good or ill. In its simplest and most extreme form it can also be opted out of, unlike many other things. In the current situation, perhaps the problem is a hardening of attitudes: the difﬁculty of facing other viewpoints or a lack of curiosity about them. This may give rise to bigger or smaller “bubbles” of the like-minded. This is also one of the traditional handicaps of a small country: In discus- sions, it is difﬁcult to avoid making things personal, since issues are generally associated with a single person or a small group. The counterforce to this has been, and is, in- ternationalization. Artists study abroad, participate in res- idency programmes in different parts of the world, com- municate, and publish their works on the Internet. More artists from other cultures now also study and work in Fin- land than did previously. Finnish culture has historically been multicultural, even if the country has not been particularly hospitable to present- day migrants. This situation and the political discussion that has come out of it are key issues for the building site mentioned above. Opinions are divided, as they are in many other countries. What, then, characterizes “contemporary art?” This issue has been addressed with the aid of various surveys, analy- ses and exhibitions. One thing that has stayed in my mind from an extensive survey conducted by October magazine in the USA in 2009 is curator Kelly Baum’s reply: “We might presume, then, that “contemporary art” is ﬂoundering and its refusal to mass around a single narrative liability, a sign 18

Art as a Continuous Construction of Time Maaretta Jaukkuri of failure, even. But if art’s heterogeneity signals possibility instead of dysfunction? What if heterogeneity is art’s pur- suit instead of its afﬂiction? What if, in its very heterogene- ity, art were to productively engage current socio-political conditions – conditions that are reducible to neither neo- liberalism nor globalisation?”1 In the case of Finnish contemporary art this exhibition could be one answer, or, at least, a clear overview of the situation. This exhibition shows numerous narratives, and these narratives have been made to confront one an- other, so as to engage in a conversation. As always with “contemporary art”, the viewer is the one who completes the messages and who is on the receiving end of what is being said. When I consider what is happening in the exhi- bition, I am forced to resort to short, telegram-like charac- terizations. This also stems from the diversity of the artists’ aims and of the techniques and means of expressions used to achieve them, but also because they represent several decades, whose mental and material charting of events diverge. I have tried to view all the participants’ working processes from today’s perspective. In the case of contemporary art, it also feels important to identify at least some of the issues that the artists are referring to, and which we have in common. If we exam- ine the fabric of this exhibition with the aid of its differ- ent threads, it is clear that it is marked by tensions that go in various directions. One of the central tensions is that between nature and culture. The doyen of the exhibition is Lauri Anttila, who was already considering the ways we observe nature and its phenomena in the 70s and 80s. The exhibition’s youngest artist is Jaakko Pallasvuo, whose cultural awareness is right at the heart of the living, com- plex contemporary world. Their age difference is almost 50 years, so there are great differences in their starting points, attitudes and techniques. In contemporary artists’ working processes nature is based on new information and on the resultant awareness of the vulnerability of nature and of the threats caused by consumption-based lifestyles. There are artists in the ex- hibition who approach nature from the viewpoint of ‘post- humanism’. This philosophical movement also criticizes the human-centred world of traditional humanism, in which nature was seen largely as a resource for human needs. This new discussion is reﬂected in the works of Pekka Jylhä, Tuomas A. Laitinen and Heli Ryhänen. Observation in sci- ence, in nature and in life and everyday existence is a cen- tral element in the exhibition. This leads either to making physical laws visible using pictorial means, as in Tommi Grönlund and Petteri Nisunen’s art, or to combinations of art and science as in Sanna Kannisto’s photographs. Han- naleena Heiska’s musings on parallel words, for their part, belong to the world of science fantasy. Close observation also means observing social behaviour, examples being Jarmo Mäkilä’s childhood paintings and Pilvi Takala’s inter- ventions in social situations. Corresponding situations and observations can be seen in identity, in various roles and in changing them in different situations. We encounter this set of themes both in Elina Brotherus’s photographs that pay tribute to traditions in painting and in the art of Aurora Reinhard and Tiina Heiska. Someone else who ponders identity is Heli Rekula, while nature and the landscape also occupy an equally cen- tral position in her photographs. The logic of intuition or its occasional strangeness is a topic of Anna Estarriola’s multi-level works. Space and place, and their properties and effects in differ- ent situations are another central theme. The multi-level nature of space is considered by Shoji Kato, Vesa-Pekka Rannikko, Mikko Rikala, Jaakko Mattila and Ville Andersson. This interest is also shared by Joseph James with his vorti- ces of lines, and by Elina Vainio in her deﬁning of the space she installs as a performance. Performance is a part of or its own area in the working processes of many of the other exhibition artists, too. There are different approaches to contemplating and rein- terpreting the tradition of culture and art. This is evident in Kari Cavén’s and Emma Helle’s sculptures or objects, and in Ville Andersson’s drawings. Investigating material and traditional expression is a part of Maija Luutonen’s, Kaisu Koivisto’s and Hanna Saarikoski’s art. Kim Simonsson’s elements are appropriated from the imagery of “manga” culture. Juho Pöysti, Risto Puurunen and Tuomo Vuotee- noma collaborate on the “Kinobox Obscura” project, which brings a new dimension into analogue installations when looked at through 3D glasses. Teemu Keisteri ponders cli- chés of the Finnish man with his character “Ukkeli,” and Timo Wright deals with topical themes, such as death, eco- logical destruction or the tragic drowning accidents in the Mediterranean. In his art, Kimmo Modig applies the direct register of discourse in speech, in textual, recorded or per- formative vocal expression. This exhibition’s multi-directionality and the topics it deals with are of our time, when encounters between different 19

e d n e r h ä w l t r o f s a t s n u K t i e Z n o v n o i t k u r t s n o K „Lehmä pitää viedä jäälle, jotta se tanssii“ ist eine weit- greifende Ausstellung im Charakter des „Salons“, d.h. sie zeigt verschiedene künstlerische Visionen und Ausgangs- punkte. Sie ist natürlich kein Salon im traditionellen Sinne, sondern ein sorgfältig kuratiertes Feld oder eine Bühne, die dynamisch und ohne Spannungen zu scheuen Paralle- len zwischen verschiedenen Themen oder verschiedenen visuellen Sprachen und Dialekten schafft. Die Themen, mit denen sich ihre Künstler befassen, sind, unter anderen, Geschichte, Lebensraum, Identität und Geschlecht, und Natur und Technologie. Als Martin Born mir erzählte, wie die Deutschen über Finn- land denken, erinnerte mich das an Aki Kaurismäki und die Reaktionen auf seine Filme. Sein neuester, „The Other Side of Hope“, wurde in Finnland mit gemischten Kritiken auf- genommen, aber beim Berliner Filmfestival erhielt Kauris- mäki den Silbernen Bären als bester Regisseur. Jedermann in Finnland freute sich darüber, da Menschen in kleinen Ländern immer die Erfolge ihres „Mannes“ oder ihrer „Frau“ auf der internationalen Bühne feiern. Kaurismäkis Filme haben eine solide Basis von Bewunderern in Finnland, aber es gibt auch solche, die sein Bild von Finnland als überholt ansehen und denken, dass sie nicht mehr von der Gegen- wart erzählen. Für mich vermittelt er wunderbar die ruhige Melancholie, gewürzt mit subtilem Humor, die so oft den gesellschaftlichen Austausch unter Finnen kennzeichnen. Mich erinnert die dieser Tage vorherrschende Stimmung im Land an eine große Baustelle. Es gibt Pläne, doch sind sie so riesig und kompliziert, dass ihre weitere Akzeptanz und Umsetzung scheinbar ständig diskutiert werden, in zahllosen Beratungsrunden inmitten gegenläufiger Ten- denzen und abweichender politischer Meinungen. Die Konsensgesinnung, die Finnlands jüngste Geschichte und Neuorganisation ausgezeichnet hat, wird auf eine schwe- re Probe gestellt. Der Erfolg der finnischen Schulen in den PISA-Studien war ein heiß diskutiertes Thema, aber nun fallen sie in den Rang- listen zurück, zumindest teilweise infolge von Budget- kürzungen für Schulen. Im Gegenzug hat dies zu einer Neuorganisation des Bildungssystems geführt, die mo- mentan im Gange ist, was wiederum eine Überarbeitung der Stundenpläne und Lehrerausbildung erfordert. Die Menschen in Finnland sind im Großen und Ganzen einer Meinung hinsichtlich der enormen kulturellen, gesell- schaftlichen und wirtschaftlichen Bedeutung der Schule. Dies gilt auch für die künstlerische Bildung. 21 i r u k k u a J a t t e r a a M

Kunst als fortwährende Konstruktion von Zeit Maaretta Jaukkuri Die derzeitige Veränderung hinterlässt ihre Spuren überall. Im Extrem kann dies vielleicht als ein Versatz von einem Gemeinschaftsgefühl hin zu einer ich-bezogenen Ein- stellung beschrieben werden. Paradoxerweise ist dies möglicherweise in gewisser Hinsicht sogar positiv für die Lebendigkeit der Kultur, da Kunst selten im Namen einer Nationalität geschaffen wird und stattdessen individuel- le Ansichten, Erfahrungen, Gedanken und ein Bedürfnis zu kommunizieren zum Ausdruck bringt. Zugegeben, ihr Gegenstand kann freilich auch die nationale Identität sein. Die aktuelle Situation ist jedoch nicht das Gleiche wie die Individualität, die die Blütezeit der Moderne kennzeich- nete, als sich ständig verändernde „-ismen“ gediehen. Zu jener Zeit war es üblich, dass Künstler nicht sprachen, zu- mindest in Finnland, da die Bilder an sich genug sein soll- ten. Eine der Haupttendenzen in der heutigen Situation ist dennoch ein Streben nach Gemeinsamkeit, aber nach ei- ner, die nicht länger einen Konsens sucht, sondern einen „agonistischen Zustand“ akzeptiert, in der die Meinungen aller berücksichtigt werden und die Menschen versuchen, Entscheidungen auf der Grundlage gemeinsamer Werte zu treffen. Die Verfügbarkeit von Informationen ist zweifellos der größte Einfluss auf die bildenden Künste in Finnland in den letzten Jahrzehnten gewesen. Heute kann sich jeder, der Interesse daran hat, über die Kultur der Künste in fast der ganzen Welt auf dem Laufenden halten. Vor dieser Phase hatten Künstler in Finnland und auch allgemeiner in den nordischen Ländern das Gefühl, ständig hinter dem her- zuhinken, was in den Kunstzentren und Diskussionen vor sich ging. Jetzt sind Informationen simultan für alle verfüg- bar. Außerdem wird die Idee der Zentren neu verstanden, so dass sie sich auch an anderen Orten als in Metropolen bilden können. Was im kleineren Zusammenhang womög- lich fehlt, ist die Dynamik, die in den großen Städten unter dem Druck ihrer Vielstimmigkeit entsteht, aber ein langsa- meres Umfeld mag wiederum mehr Raum und Zeit für Kon- zentration gewähren. In der Kunst leben wir in einer Zeit, die am Genauesten vielleicht im englischen Begriff ‚contemporary art‘ (Gegen- wartskunst) bezeichnet werden kann, was man ins Finni- sche möglicherweise als ‚aikalaistaide‘ übersetzen kann, „die Kunst unserer Zeit“. ‚Kunst unserer Zeit‘ scheint sich zugegebenermaßen auf das gesamte Gebiet der Kunst zu beziehen, das doch sowohl zeitlich als auch in seiner Welt- sicht mehrschichtig ist und zahlreiche Ebenen umfasst. In den jüngsten Diskussionen werden der Fall der Mauer im Jahr 1989 und die nachfolgenden politischen und kulturellen Veränderungen als der Beginn der ‚contemporary art‘ an- gesehen, zusammen mit dem wachsenden Einfluss der Globalisierung. Als Folge dessen erlebten die Menschen eine Phase der Hoffnung und des Vertrauens in die Zu- kunft, die allerdings von kurzer Dauer war und sich infol- ge der Ereignisse des 9. Septembers in New York ein paar Jahre später wieder zu ändern schien. Einmal mehr verän- derte sich die Welt, und diese Veränderung kann bis in die Gegenwart empfunden werden. Die Mauer fiel in der Ära der Postmoderne, aber die Post- moderne bestimmt das gegenwärtige Zeitalter nicht län- ger. Die Kunst unserer Zeit scheint durch das Bestehen eines gemeinsamen Hintergrunds des Denkens und der Erfahrungen gekennzeichnet zu sein, der die Schluchten zwischen den Kontinenten überbrückt. Die Ideen, Trends, Einstellungen, Themen und Meinungen scheinen ein men- tales Gefüge oder ein unsichtbares Netz verschiedener Kulturen zu bilden. Die Kunst wird allgemein in Beziehung zu diesen Kulturen betrachtet, und ihre Bedeutung inner- halb dieser untersucht. Der israelische Historiker Yuval Noah Harari, der internationale Aufmerksamkeit erhalten hat, sagte, dass es in der heutigen Welt möglich sei, sich das Entstehen einer einzigen, einheitlichen Zivilisation vorzustellen („The Guardian“ 19.3.2017). Nationale Eigenschaften spielen eine Rolle, aber mehr als Frage von Linguistik und Ausdrucksweise denn als In- haltswert. Wenn die gleichen Ideen und Erlebnisse das Netz formen, dann bilden Sprache, bildliche Tradition und geografischer Ort seine Textur. Einige der politischen Bewegungen der jüngsten Zeit werden auch als extrem problematisch und als Zufluchtsort dunkler Schatten an- gesehen. Das zerbrechlichste und wichtigste Erbe der Kunst ist zudem bedroht: die Freiheit. Der Handelsgeist ist ein weiterer Problembereich, dessen Wichtigkeit nicht unterschätzt werden sollte. Und doch lebt er sein eigenes Leben in seinen eigenen Kreisen und berührt nicht alle Künstler, zum Guten oder zum Schlechten. In seiner ein- fachsten und extremsten Form kann man aus ihm ausstei- gen, im Gegensatz zu vielen anderen Dingen. In der aktuellen Situation ist das Problem vielleicht eine Verhärtung der Standpunkte: die Schwierigkeit, sich mit anderen Ansichten auseinanderzusetzen, oder ein Mangel an Neugier ihnen gegenüber. Dies kann zur Entstehung größerer oder kleinerer „Blasen“ von Gleichgesinnten füh- ren. Dies ist auch einer der traditionellen Nachteile eines kleinen Landes: in Diskussionen ist es schwierig, Dinge nicht persönlich werden zu lassen, da Probleme im All- 22

Kunst als fortwährende Konstruktion von Zeit Maaretta Jaukkuri gemeinen mit einer einzelnen Person oder einer kleinen Gruppe verbunden sind. Die Gegenkraft hierzu war und ist die Internationalisierung. Künstler studieren im Ausland, nehmen an Stipendienprogrammen in verschiedenen Tei- len der Welt teil, und kommunizieren und veröffentlichen ihre Arbeiten im Internet. Es studieren und arbeiten nun auch mehr Künstler in Finnland, als dies zuvor der Fall war. Die finnische Kultur war geschichtlich immer multikultu- rell, auch wenn das Land gegenüber heutigen Immigranten sich nicht besonders gastfreundlich verhalten hat. Diese Situation und die politische Diskussion, die daraus ent- standen ist, sind zentrale Fragen der erwähnten Baustelle. Die Meinungen hierzu sind geteilt, wie sie es auch in vielen anderen Ländern sind. Was kennzeichnet dann die ‚contemporary art‘? Diese Fra- ge wurde mit der Hilfe mehrerer Untersuchungen, Analy- sen und Ausstellungen behandelt. Etwas, das mir von ei- ner umfangreichen Umfrage im Gedächtnis geblieben ist, die 2009 von der Zeitschrift „October“ in den USA durch- geführt wurde, war die Antwort der Kuratorin Kelly Baum: „Wir können darum möglicherweise annehmen, dass die Gegenwartskunst ins Taumeln gekommen ist und dass ihre Weigerung, sich um eine einzige narrative Verbindlichkeit zu versammeln, sogar ein Zeichen des Versagens ist. Aber was, wenn die Verschiedenartigkeit der Kunst ein Anzei- chen für Chancen statt eine Störung ist? Was, wenn die Verschiedenartigkeit das Streben der Kunst anstatt ihres Leidens ist? Was, wenn sie sich in eben jener Verschie- denartigkeit produktiv mit den aktuellen sozio-politischen Bedingungen auseinandersetzt – Bedingungen, die weder auf Neoliberalismus noch auf die Globalisierung reduziert werden können?”1 Im Fall der finnischen Gegenwartskunst könnte diese Ausstellung eine Antwort darauf sein, oder zumindest ein klarer Überblick über die Situation. Die Ausstellung zeigt zahlreiche Geschichten, und diese Geschichten sind sich gegenübergestellt, um eine Unterhaltung zu beginnen. Wie immer in der Gegenwartskunst ist der Betrachter derjenige, der die Botschaften vervollständigt und der Empfänger ist für das, was gesagt wird. Wenn ich betrachte, was in der Ausstellung vor sich geht, bin ich gezwungen, auf kur- ze Charakterisierungen im Telegrammstil zurückzugrei- fen. Dies auch aufgrund der Vielfältigkeit der Ziele die- ser Künstler sowie der Techniken und Ausdrucksweisen, mit denen sie erreicht werden sollen, aber auch, weil sie mehrere Jahrzehnte repräsentieren, deren mentale und materielle Erfassung der Ereignisse divergieren. Ich habe versucht, alle Arbeitsgänge der Teilnehmer aus der heuti- gen Perspektive zu betrachten. Im Falle der Gegenwartskunst erscheint es mir noch wich- tig, mindestens einige der Themen zu erkennen, auf die sich die Künstler beziehen und die wir gemein haben. Wenn wir das Gefüge dieser Ausstellung mit Hilfe seiner verschiedenen Fäden untersuchen, ist klar, dass es von Spannungen gekennzeichnet ist, die in verschiedene Richtungen laufen. Eine der zentralen Spannungen ist jene zwischen Natur und Kultur. Der Altmeister der Ausstellung ist Lauri Anttila, der bereits in den 1970er und 80er Jahren betrachtete, wie wir die Natur und ihre Phänomene wahr- nehmen. Der jüngste Künstler hier ist Jaakko Pallasvuo, dessen kulturelles Bewusstsein sich mitten im Herzen der lebenden, komplexen Welt unserer Gegenwart befindet. Ihr Altersunterschied beträgt beinah fünzig Jahre, so dass es große Unterschiede in ihren Ausgangspunkten, Haltungen und Techniken gibt. In den Arbeitsgängen der Gegenwartskünstler beruht die Natur auf neuen Informationen und dem sich daraus erge- benden Bewusstsein für die Verletzlichkeit der Natur und die Bedrohungen durch konsumbasierte Lebensstile. Eini- ge Künstler in der Ausstellung nähern sich der Natur von einem „posthumanistischen“ Standpunkt aus. Diese philo- sophische Bewegung kritisiert auch die um den Menschen kreisende Welt des traditionellen Humanismus, in der die Natur vornehmlich als Ressource für menschliche Be- dürfnisse angesehen wurde. Diese neue Diskussion spie- gelt sich wider in den Werken von Pekka Jylhä, Tuomas A. Laitinen und Heli Ryhänen. Beobachtungen in Wissen- schaft, Natur und dem Leben in der alltäglichen Existenz ist ein zentrales Element der Ausstellung. Sie münden ent- weder im Sichtbar-Machen von physikalischen Gesetzen mithilfe bildlicher Mittel wie in der Kunst von Tommi Grön- lund und Petteri Nisunen, oder zu Kombinationen von Kunst und Wissenschaft wie in Sanna Kannistos Fotografien. Hannaleena Heiskas Gedankenspiele zu Parallelwelten dagegen gehören zur Welt der Science Fantasy. Genaue Beobachtung bedeutet auch die Beobachtung von sozia- len Verhaltensweisen; Beispiele dafür sind Jarmo Mäkiläs Kindheitsgemälde und Pilvi Takalas Interventionen in soziale Situationen. Entsprechende Situationen und Beobachtungen kann man in der Identität sehen, in verschiedenen Rollen und ihrem Wechsel in verschiedenen Situationen. Wir finden diese Themen sowohl in Elina Brotherus’ Fotografien, die Tradi- tionen in der Malerei Respekt zollen, und in der Kunst von 23

Kunst als fortwährende Konstruktion von Zeit Maaretta Jaukkuri Aurora Reinhard und Tiina Heiska. Jemand, der sich auch mit Identität beschäftigt, ist Heli Rekula, während Natur und Landschaft eine ebenso zentrale Stellung in ihren Fotografien einnehmen. Die Logik der Intuition oder ihre gelegentliche Merkwürdigkeit ist ein Thema von Anna Estarriolas mehrschichtigen Arbeiten. Raum und Ort und ihre Eigenschaften und Effekte in ver- schiedenen Situationen sind ein weiteres zentrales Thema. Die vielschichtige Natur des Raums wird erwogen von Shoji Kato, Vesa-Pekka Rannikko, Mikko Rikala, Jaakko Mattila und Ville Andersson. Dieses Interesse teilen auch Joseph James mit seinen Wirbeln aus Linien und Elina Vainio mit ihrer Definition des Raums, den sie als Perfor- mance inszeniert. Performanz ist ebenfalls ein Teil oder ein eigener Bereich der Arbeitsabläufe vieler anderer Ausstellungskünstler. Es gibt unterschiedliche Ansätze zur Beschäftigung mit und der Neuinterpretation der Tradition von Kultur und Kunst. Dies ist offensichtlich in den Skulpturen oder Objek- ten von Kari Cavén und Emma Helle und in Ville Anderssons Zeichnungen. Die Erforschung von Material und traditionel- ler Ausdrucksweise ist Teil der Kunst von Maija Luutonen, Kaisu Koivisto und Hanna Saarikoski. Kim Simonssons ent- lehnt Elemente seiner Bildsprache der „Manga“-Kultur. Juho Pöysti, Risto Puurunen und Tuomo Vuoteenoma arbeiten zusammen am „Kinobox Obscura“-Projekt, das analogen Installationen eine neue Dimension verleiht, wenn sie durch eine 3D-Brille betrachtet werden. Teemu Keisteri reflektiert mit seiner Figur „Ukkeli“ auf Klischees des finnischen Mannes, und Timo Wright beschäftigt sich mit zeitgemäßen Themen wie dem Tod, der Umweltzerstö- rung oder dem tragischen Ertrinken von Flüchtlingen im Mittelmeer. In seiner Kunst bringt Kimmo Modig das Dis- kursregister der Sprache im textuellen, aufgezeichneten oder performativen Ausdruck zur Anwendung. Die vielfältige Ausrichtung dieser Ausstellung und die The- men, mit der sie sich beschäftigt, sind die unserer Zeit, in der Begegnungen zwischen verschiedenen Kulturen ei- nes der zentralen Themen sind. Es gibt eine Suche nach Formen eines echten, offenen Austauschs mit anderen Kulturen und ihren Vertretern. Die Ausstellung bietet einen Querschnitt von Finnlands gegenwärtiger Lage, die sich immer noch ständig verändert und neue Richtungen findet. Die Ausstellung ist auch eine Herausforderung für ihre Be- trachter. Sie erinnert mich an eine Charakterisierung durch den brasilianischen Künstler Cildo Meireles, in der Marcel Duchamps berühmte Definition von 1958 nachklingt; in ihr sehen wir die entscheidende Rolle des Betrachters in der Kunstrezeption. Cildo Meireles bringt das Thema in die Betrachtungssituation selbst, indem er sagt: „Alle meine Arbeiten als Künstler beruhen auf der Vorstellung, dass es keinen Betrachter gibt, sondern ein Subjekt, das sich mit- ten in einem Denkprozess befindet und daran teilnehmen muss, ihn leben und manipulieren muss, ohne sich darauf zu beschränken, nur zu beobachten. Der Künstler muss seine Arbeit entwickeln, so dass andere sie ebenfalls aus- führen können.“2 Kelly Baums Antwort auf die umfassende „Questionnaire on ‘The Contemporary’“ von Hal Foster. „October 130“, Herbet 2009, October Magazine und Massachusetts Institute of Technology, 2009, 91. 1 Ein unveröffentlichter Präsentationstext zu Cildo Meireles’ und Joan Baixas‘ Performance „Dadorrendondo“ in Barcelona im Jahr2016. 2 24

124

Ville Andersson B. 1986 Loviisa, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 90 Ville Andersson on monipuolinen taiteilija niin käyttämiensä medioiden kuin tyylinsä suhteen. Hänen teostensa lähtökohtia löytyy monipuolisesti eri lähteistä, popkulttuurista aina taidehistoriaan. Hänet tunnetaan parhaiten valokuvista, jotka usein ovat lavastettuja, dramatisoituja tilanteita, joissa hän käyttää malleinaan näyttelijöitä ja tanssijoita. Joskus hän käyttää teoksissaan valoa tavalla, joka saa valokuvat näyttämään öljymaalauksilta. Viimeaikaisissa teoksissaan hän on työstänyt tyhjän tilan konseptia osana visuaalista ilmaisua sekä kokemusta valkoisesta väristä ja sen mielleyhtymistä hiljaisuuteen. Ville Andersson is a versatile artist, both in his use of different media and in his variety of styles. The starting points for his works can be found in a variety of sources, ranging from popular culture to art history. He is best known for his photographs that are often staged, dramatized situations, with actors or dancers as his models. Sometimes, Andersson uses light in a manner that makes the photographs look like oil paintings. In his recent work he has dealt with the concept of empty spaces as a part of visual expression and with the experience of the colour white and its connotations of silence. Ville Andersson ist ein vielseitiger Künstler, sowohl in seiner Art, unterschiedliche Medien einzusetzen als auch in der breiten Palette seiner Stilrichtungen. Als Ausgangspunkt für seine Werke dienen eine Reihe von Inspirationsquellen, von der Popkultur bis hin zur Kunstgeschichte. Er ist vor allem bekannt für seine Fotografien, die oft inszenierte, dramatisierte Situationen darstellen, mit Schauspielern und Tänzern, die ihm Modell stehen. Manchmal setzt Andersson Licht auf eine Art und Weise ein, die seine Fotografien wie Ölgemälde erscheinen lässt. Seine jüngste Arbeit beschäftigt sich mit dem Konzept von leeren Räumen als Teil der visuellen Ausdrucksform, und mit der Farbe Weiß und ihren Konnotationen der Stille. Selected exhibitions 2016 “An introduction,” Diesel Art Gallery, Tokyo 2015 “Young Artist of the Year,” exhibition tour, Tampere Art Museum, Tampere; Aboa Vetus & Ars Nova, Turku 2015 “As Always I Withdraw Into the Music,” Helsinki Contemporary, Helsinki 2014 “My Little Empire,” exhibition tour, Elverket, Pro Artibus Foundation, Tammisaari; Loviisa Cultural Centre, Loviisa; Vaasa City Art Gallery, Vaasa 2014 “Touch,” EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Espoo 2014 “Fin(n)ish,” RARE Gallery, New York 2013 “Young Artists 2013,” Kunsthalle Helsinki, Helsinki Education 2012 Academy of Fine Arts, Helsinki

125

Lauri Anttila B. 1938 Oulu, Finland Lives in Helsinki, Finland 91 Kuvani eivät ole esteettisiä, eivät pyri kauneuteen, vaan ne ovat dokumentteja luonnossa olosta (olemisesta) ja verrattavissa lauseiden sanoihin. Siksi myös käytän halpoja yksinkertaisia välineitä. Luonto ympäröi, on moniaistinen ja ajallinen prosessi – niinpä kuvasarjat ja installaatiot ovat minulle selkein tapa ilmaista tarkoitukseni. Tiede ja taide ovat saman uteliaisuuden, asioiden havannoinnin perillisiä. Muistikirja muurahaisten polulta - teoksen olennaisin onkin kirjan ympärillä, ei kirjassa. Teokseni ovat ajatuksen ja katseen suuntaajia. My pictures are not beautiful – their aim is not to please the eye. They are documents of beeing in nature, to be encircled by it. The pictures are laconic and, in a sense, comparable to words in sentences. This is why I’m using low-priced and simple tools in my works. The idea is to depict nature surrounding you as an all-encompassing entity. Being encompassed by nature is a multisensory and temporal process. The way to express this (multisensory feeling) is to use picture series and installations. Science and art are heirs of the same curiosity, the same need to observe the world around us. The idea of the work Notebook from the Path of Ants – is around and outside the notebook, not the book itself. Meine Bilder sind nicht schön – sie sollen nicht das Auge erfreuen. Sie dokumentieren die Art und Weise, in der Natur zu sein, von ihr umschlossen zu sein. Die Bilder sind lakonisch und, in gewissem Sinne, vergleichbar mit Wörtern in Sätzen. Deshalb verwende ich billige und einfache Materialien in meinen Werken. Es geht darum, die Natur, die uns umgibt, als ein alles umfassendes Ganzes darzustellen. Von der Natur umschlossen zu sein ist ein multisensorischer und zeitlicher Prozess. Um dieses (multisensorische) Gefühl auszudrücken, kommen Bildserien und -installationen zum Einsatz. Wissenschaft und Kunst sind die Erben der gleichen Neugier, des gleichen Bedürfnisses, die Welt um uns herum zu beobachten. Die Bedeutung des Werkes Notebook from the Path of Ants (Notizbuch vom Ameisenpfad) liegt außerhalb des Notizbuchs und um es herum, es ist nicht das Notizbuch selbst. Education Prof. em. Academy of Fine Arts Helsinki (principal 1988-1994) Dr. h.c. Academy of Fine Arts, Helsinki University of Lapland Institute of Industrial Arts, Helsinki Academy of Fine Arts, Helsinki Selected exhibitions 2014 ”Works of Lauri Anttila,” Galleria AMA, Helsinki 2003 ”3e Symposium en arts visuels l’Abitibi- Temiscamingue,” Amos, Quebec, Canada ”Sketches,” Turku Artmuseum, Turku 1996 ”On Sculpture and Time,” Henry Moore Institute, Leeds 1990 ”Kaks vaatenurka Soome loodusele,” Eesti kunstimuseum, Tallinn 1983 “AKT 83 - Contemporary Finnish Art,” Ateneum, Helsinki 1971 ”Suomen luonto – Finlands natur,” Galleria Katarina, Helsinki

126

Elina Brotherus B. 1972 Helsinki, Finland Lives and works in Helsinki, Finland, and Avallon, France 92 Elina Brotherus on valokuva- ja videotaiteilija. Hänen työskentelynsä on ollut vuoroin omaelämäkerrallista, vuoroin taidehistoriaan viittaavaa. Ihmisfiguuria ja maisemaa sekä taiteilijan ja mallin suhdetta käsitteleviä kuvasarjoja seurasivat henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvat sarjat Annonciation ja Carpe Fucking Diem. Tämänhetkisessä työssään Elina Brotherus käyttää Fluxus event scoreja ja muita 1950–70-luvun taiteilijoiden kirjallisia performanssiohjeita. Elina Brotherus works in photography, video and film. Her work has been alternating between autobiographical and art-historical approaches. Photographs dealing with the human figure and the landscape, the relation of the artist and the model, gave way to images on subjective experiences in her recent bodies of work Annonciation and Carpe Fucking Diem. In her current work she is revisiting Fluxus event scores and other written instructions for performance-oriented art work of the 1950s–70s. Elina Brotherus ist Fotografin, Video- und Filmkünstlerin. Ihre Arbeit wechselt zwischen einem autobiografischen und einem kunsthistorischen Ansatz. Fotografien, die sich mit der menschlichen Gestalt und der Landschaft, mit dem Verhältnis des Künstlers zu seinem Modell beschäftigen, haben in ihren jüngsten Werken Annonciation und Carpe Fucking Diem Bilder von subjektiven Erfahrungen hervorgebracht. Zurzeit arbeitet sie daran, Fluxus-Veranstaltungsnoten und andere schriftliche Anweisungen für die darbietungsorientierte Kunst der 50er bis 70er Jahre neu auszulegen. Selected solo exhibitions 2017 “Elina Brotherus: Carte Blanche PMU,” Centre Pompidou, Paris “Elina Brotherus: Works 1997-2015,” Turku Art Museum, Turku 2016 “Role of the Model,” Fotohof, Salzburg “La lumière venue du Nord,” Le Pavillon populaire, Montpellier “Les Femmes de la Maison Carré,” Galleria Heino, Helsinki 2015 “Carpe Fucking Diem,” gb agency, Paris Selected group exhibitions 2017 “Paysages français, une aventure photographique,” Bibliothèque nationale de France, Paris 2015 “Ich kenne kein Weekend. Archive and Collection René Block,” Neuer Berliner Kunstverein, Berlin; Lentos Kunstmuseum, Linz 2013 “Home Truths,” The Photographers’ Gallery, London; Museum of Contemporary Photography, Chicago; Belfast Exposed 2012 “Self-Portrait,” Louisiana Museum of Modern Art, Humlebaek

127

Kari Cavén B. 1954 Savonlinna, Finland Lives and works in Helsinki 93 Kari Cavén sivuaa taiteessaan arte poveraa, hipaisee lempeästi myös Fluxusta, konstruktivismia ja surrealismia ja luo niistä oman jäljittelemättömän cavénisiminsa – toisinaan hauskan, toisinaan mietteliään, mutta aina yllättävän ja selkeämuotoisen tyylin. Cavén yhdistää modernismin muotopuhtauden post-kaiken monimutkaisuuteen ja työstää kierrätettyjä materiaaleja ja käyttöesineitä, muovaa arkisista tavaroista juhlallisia ja mahtavia veistoksia. Cavén on pitänyt yli viisikymmentä yksityisnäyttelyä ja hän on osallistunut lähes sataan yhteisnäyttelyyn Suomessa, Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja kauemapanakin, sekä edustanut Suomea Venetsian ja São Paulon biennaaleissa. Hänen töitään on useissa yksityiskokoelmissa ja lähes kaikissa Suomen ja Pohjoismaiden tärkeimmissä julkisissa kokoelmissa, esimerkiksi Tukholman Moderna Museetissa sekä Malmön ja Göteborgin taidemuseoissa. The art of Kari Cavén touches not only upon Arte Povera but also gently on Fluxus, constructivism and surrealism, creating from them his inimitable Cavénism – sometimes funny and sometimes thoughtful but always surprising and of clear form. Combining the purity of the modern with the complexity of post- everything, Cavén works with recycled materials and everyday objects, shaping them so that mundane items turn into solemn and grand pieces of sculpture. Cavén has had over fifty solo exhibitions, participated in almost a hundred joint exhibitions in Finland, the Nordic countries, Central Europe and beyond, and has represented Finland in the Venice and São Paulo biennales. His works are part of many private and near all major public collections in Finland and the Nordic countries, including Modern Museet in Stockholm, the Malmö Art Museum and the Gothenburg Art Museum. Die Kunst von Kari Cavén streift nicht nur Arte Povera, sondern auch ein wenig Fluxus, Konstruktivismus und Surrealismus, um aus all dem den unnachahmlichen Cavénismus zu formen – teils ulkig, teils besonnen, aber immer verblüffend und klar dargestellt. Cavén verbindet die Reinheit der Moderne mit der Komplexität des Nach-allem-Dagewesenen und arbeitet mit wiederverwerteten Materialien und Alltagsgegenständen, indem er sie so in Form bringt, dass aus schlichten Dingen feierliche und großartige Skulpturen werden. Cavén wurde über fünfzigmal allein ausgestellt, nahm teil an fast hundert Gemeinschaftsausstellungen in Finnland, den nordischen Ländern, Mitteleuropa und darüber hinaus, und vertrat Finnland bei den Biennalen in Venedig und São Paulo. Seine Werke sind Teil zahlreicher privater und fast aller bedeutenden öffentlichen Sammlungen in Finnland und den nordischen Ländern, darunter das Modern Museet in Stockholm, das Malmö Art Museum und das Gothenburg Art Museum. Selected exhibitions 2017 Gallérie Anhava, Helsinki 2009 Galleri Andersson Sandström, Stockholm 2007 Pori Art Museum, Pori 2005 Kajaani Art Museum, Kajaani (with Anu Tuominen) 1997 Sara Hildén Art Museum, Tampere Education 1982 Academy of Fine Arts, Helsinki 1978 University of Applied Arts, Helsinki 1977 Free Art School Collections Göteborg Art Museum HAM - Helsinki Art Museum Malmö Art Museum Moderna museet, Stockholm Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki

128

Anna Estarriola B. 1980 Banyoles, Catalonia Lives and works in Helsinki, Finland 94 Taiteellinen työni perustuu kuva- ja mediataiteen sekä esittävien taiteiden ja teknologian kohtaamisille ja vuorovaikutukselle. Työni teemoja ovat todellisuuden havaitseminen, yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytyminen, kommunikaatio ja erilaiset tavat lähestyä tuntematonta. Ihmisolennot kiehtovat ja vaivaavat minua, ja liikkuvat kuvat, liikkuvat vartalot ja esineet saavat minut lumoutumaan ja pohtimaan. Työni keskiössä ovat rajoja ylittävät narratiiviset rakenteet, joiden avulla tutkin sisällön, median ja kontekstin yhtenäisyyttä ja kyseenalaistan sitä. Viime vuosina olen tehnyt mediainstallaatioita, joissa yhdistän veistoksia ja liikkuvaa kuvaa tanssiin, dramaturgiaan, mekaniikkaan ja elektroniikkaan. Olen myös ohjannut performansseja ja lyhytelokuvaprojekteja. My practice involves exchanges and interactions between the visual and media arts with performing arts and technology. The themes of my work revolve around the perception of reality, individual and communal behavior, communication and the ways to approach the unknown. I am fascinated and disturbed by human beings, and mesmerized and puzzled by moving images, moving bodies and objects. I work with cross-disciplinary narrative structures that explore and question the union of content, medium and context. Over the last years, I have created media installation works combining sculptures and moving image with dance, dramaturgy, mechanics and electronics. I have also been directing performances and short film projects. In meiner Arbeit gehe ich so vor, dass sich visuelle Kunst und Medienkunst mit darstellender Kunst und Technologie austauschen und miteinander agieren. Die Themen meiner Werke drehen sich um die Wahrnehmung der Wirklichkeit, individuelles und gemeinschaftliches Verhalten, Kommunikation und Wege, sich dem Unbekannten zu nähern. Menschen faszinieren und verstören mich, und Bilder, Körper, Gegenstände, die sich bewegen, ziehen mich in ihren Bann und machen mich stutzig. Ich bediene mich interdisziplinärer Erzählstrukturen, die die Einheit von Inhalt, Medium und Zusammenhang erforschen und in Frage stellen. Seit einigen Jahren entwerfe ich Medieninstallationen, in denen ich Skulpturen und bewegte Bilder mit Tanz, Dramaturgie, Mechanik und Elektronik verbinde. Ich führe auch Regie für Performances und Kurzfilmprojekte. Education Academy of Fine Arts, Helsinki (time and space, MFA) University of Barcelona, Faculty of Fine Arts (sculpture, MFA) Awards 2015 AVEK award Selected solo exhibitions 2017 “Reproduced,” Anhava Gallery Project Room, Helsinki, Finland 2017 “Staged,” Pori Art Museum, Pori, Finland 2016 “Phenomenal,” Forum Box, Helsinki 2014 “Related to Glory,” Huuto Gallery, Helsinki; Babelkunst Gallery, Trondheim Selected group exhibitions 2016 “Alive and well,” Showroom Berliini, Berlin 2016 “EMAP 2016: S.O.S. Save Our Souls. Art for a Time of Urgencies,” Ewha Womans University, Seoul 2016 “No sabemos volver solos,” Matadero, Madrid Works in public collections Kiasma Museum of Contemporary Art/ Finnish National Gallery EMMA – Espoo Museum of Modern Art Saastamoinen Foundadtion Amos Anderson Museum

129

Tommi Grönlund B. 1967 Lives and works in Helsinki, Finland Petteri Nisunen B. 1962 Lives and works in Helsinki, Finland 95 Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen työskennelleet yhdessä vuodesta 1993 lähtien. Heidän ”suurikokoiset tilalliset interventionsa sekä julkiset ja galleria kontekstiin tehdyt installaationsa hyödyntävät laajaa valikoimaa materiaaleja ja tekniikoita, kolmiulotteisista objekteista valoon ja ääneen. Grönlundin ja Nisusen työt käsittelevät tilaa, niin fyysistä, eteeristä kuin auditiivista. Teokset muuttavat ja uudelleen virittävät tilaa ja vaikuttavat välittömien aistihavaintojen kautta, usein monimutkaisten teknisten järjestelmien avustamana. Taiteilijat eivät sitoudu yhteen ainoaan työskentelytapaan, vaan ovat loputtoman uteliaina kykeneviä liikkumaan tiedon- ja taiteenalojen sekä erilaisten lähestymistapojen välillä.” Heidän keskinäisen yhteistyönsä ohella Grönlund vetää Sähkö Recordings levymerkkiään ja Nisunen toimii nykytaiteen professorina Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Heidän kautta aikain ensimmäinen retrospektiivinen näyttelynsä Grey Area oli esillä Helsingin Taidehallissa tänä keväänä ja siirtyy ensi kesänä Zagrebin nykytaiteen museoon. Tommi Grönlund and Petteri Nisunen have been collaborating since 1993. Their “large-scale spatial interventions and public as well as gallery installations involve a variety of materials and technologies, from the use of objects to light and sound. Grönlund and Nisunen deal with space, be it physical, ethereal or sonic. Works tend to change or reshape space and stimulate sensory perception through direct intervention, often with complex technical installations. The artists are not committed to one medium only, but are endlessly curious, capable of moving between disciplines and changing approaches.” Along their collaboration Grönlund runs his music label Sähkö Recordings and Nisunen is a professor of contemporary art in Aalto University, School of Arts, Design and Architecture. Their first ever retrospective GREY AREA was shown in Helsinki Kunsthalle this spring and will continue to Museum of Contemporary Art Zagreb next summer. Tommi Grönlund und Petteri Nisunen arbeiten seit 1993 zusammen. In ihren „großangelegten räumlichen Darbietungen, und sowohl öffentlichen als auch in Galerien ausgestellten Installationen, kommen eine Reihe von Materialien und Technologien zum Einsatz, von Gegenständen bis hin zu Licht und Ton. Grönlund und Nisunen beschäftigen sich mit Raum, egal ob es sich um den physikalischen, ätherischen oder klanglichen handelt. Die Werke schicken sich an, Raum zu verändern oder neu zu gestalten und stimulieren die Sinneswahrnehmung durch ein direktes Eingreifen, oft gepaart mit komplexen technischen Installationen. Die Künstler haben sich nicht einem einzigen Medium verschrieben, sie sind unendlich neugierig und in der Lage, zwischen Fachgebieten und sich ändernden Betrachtungsweisen umherzuwandern.“ Neben der gemeinsamen Arbeit betreibt Grönlund ein eigenes Musiklabel, Sähkö Recordings, und Nisunen unterrichtet zeitgenössische Kunst an der Hochschule für Kunst, Design und Architektur der Universität Aalto. Ihre erste Retrospektive GREY AREA wurde im Frühjahr in der Kunsthalle von Helsinki ausgestellt, und wird nächsten Sommer im Museum für Zeitgenössische Kunst in Zagreb zu sehen sein. Selected exhibitions 2017 “Grey Area,” Helsinki Kunsthalle, Helsinki 2015 “Eppur Si Muove, And Yet it Moves,” MUDAM Luxembourg, Luxembourg 2009 3rd Moscow Biennial, Red October, Moscow 2006 27th São Paulo Biennial, Pavilhão Ciccillo Matarazzo, São Paulo 2004 Solo Exhibition, Dundee Contemporary Arts, Dundee 2001 Yokohama Triennial, Shin Minato Warehouse No.1, Yokohama The 49th Venice Biennale, Nordic Pavillion, Venice 1998 Generation Z, MoMA PS 1, New York 1996 Manifesta 1 Biennial, Rotterdam Kunsthalle, Rotterdam

130

Hannaleena Heiska B. 1973 Oulu, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 96 Hannaleena Heiskan maalaukset, piirustukset, videoteokset sekä installaatiot luovat illuusioita vangituista hetkistä, erilaisista maailmoista ja alakulttuureista. Hän tekee maalauksensa yhdeltä istumalta, “alla prima”, pyrkien kevyen ja vaivattoman näköiseen maalaustapaan. Tämä luo hänen maalauksiinsa tunnun ohikiitävästä hetkestä, eräänlaisesta nostalgiasta. Tekniikka jota hän piirtäessään käyttää, muistuttaa hänen tapaansa maalata. Hän luo kuvan poistamalla materiaalia mustatusta paperista. Hänen kuvastonsa on liikkunut naamiaishahmojen ja antropomorfisten eläinhahmojen muotokuvista Blade Runner -elokuvan hahmoihin ja maisemiin. Viime aikoina hän on inspiroitunut multiversumeista, keinoälystä, tulevaisuudesta ja kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuudesta. Hannaleena Heiska’s paintings, drawings, video works and installations create illusions of captured moments, different worlds and subcultures. She makes her paintings in a single sitting, “alla prima”, striving to achieve brushwork that looks effortless and easy. This gives her paintings the feeling of being a fleeting moment, and a sort of nostalgia. The technique she uses while drawing resembles her way of painting, removing material from a blackened paper to create an image. Her imagery has moved from portraits of masquerade characters and anthropomorphic animal figures to characters and scenery from the film Blade Runner and has most recently been inspired by multiverses, artificial intelligence, the future and the possibility of life after death. Die Bilder, Zeichnungen, Videoarbeiten und Installationen von Hannaleena Heiska vermitteln Illusionen von eingefangenen Momenten, anderen Welten und Subkulturen. Sie malt ihre Bilder in nur einer Sitzung, „alla prima“, bemüht, einen leichten, mühelos aussehenden Pinselstrich auszuführen. Das verleiht ihren Bildern den Eindruck, ein flüchtiger Augenblick zu sein, und eine Form von Nostalgie. Die Technik, die sie beim Zeichnen verwendet, ähnelt ihrer Art zu malen, indem sie Material von einem geschwärzten Papier entfernt, um daraus ein Bild zu kreieren. Ihre bildlichen Darstellungen sind von Portraits kostümierter Personen und anthropomorphen Tiergestalten zu Figuren und Kulissen des Films Blade Runner übergegangen, und werden seit neustem belebt von Themen wie Parallelwelten, künstlicher Intelligenz, der Zukunft und der Möglichkeit eines Lebens nach dem Tod. Education 2006 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA) Selected solo exhibitions 2015 The Gothenburg Museum of Art, Gothenburg 2015 “Shadows and Stardust,” Helsinki Contemporary, Helsinki Selected group exhibitions 2017 4th Ural Industroal Biennial od Contemporary Art, Yekaterinburg 2016 “The Trace,” EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Espoo (with Minna Tervamäki) 2016 “In Search of the Present,” EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Espoo 2012 “Awakening,” Espace Louis Vuitton, Tokyo (with Pekka Jylhä, Sami Sänpäkkilä) 2009 “MOMENTUM 2009 – 5th Nordic Biennial of Contemporary Art,” Favoured Nations, Momentum Kunsthall and Galleri F15, Moss

131

Tiina Heiska B. 1959 Lives and works in Helsinki, Finland 97 Maalaukseni sijoittuvat elokuvalliseen kontekstiin. Yksittäin ne ovat irrallisia fragmentteja, mutta yhteen liitettyinä ne muodostavat sarjoja, joiden osat liittyvät ajallisena tai teemallisena jatkumona toisiinsa. Sarjat pohjautuvat dramatisoimaani, lavastamaani ja näyttelemääni kuvamateriaaliin ammentaen aiheensa yhtä lailla elokuvan kollektiivisesta kuvastosta kuin omista henkilökohtaisista kokemuksistani tai fantasioistani. Niissä usein esiintyvä nainen on kuvitelma, jonka kulloinenkin hahmo riippuu maalauksen prosessista; fragmenteista ja maalauksellisesta eleestä syntyvä narraatio käsittelee identiteettien ja sukupuolen horjuvaa rakennelmaa, joka joko pysyy kasassa omassa illusorisessa kuvallisuudessaan tai romahtaa lähes abstrakteiksi väreiksi ja pensselinvedoiksi, palauttaen sen siten oman syntyprosessinsa alkutekijöihin. My paintings are set to a cinematographical context. Considered individually, they are separate fragments, but when joined together they form series of elements dovetailing in a temporal or thematic continuum. The series of paintings are based on footage that I’ve written, staged and acted while their themes are inspired from collective imagery of cinema as well as from my own experiences or fantasies. The woman often found in them is an illusion, whose form in any given situation depends on the process of painting; fragments and gestures give birth to a narration that deals with a frail construction of gender and identity, which will either retain its illusory figure, or dissolve into almost abstract colours and brush strokes spreading all over the canvas, thus reverting it back to its own genealogy. Meine Bilder haben einen filmischen Unterton. Einzeln betrachtet sind es voneinander getrennte Fragmente, doch setzt man sie zusammen, werden daraus aneinandergereihte Elemente, die sich zu einem zeitlichen oder thematischen Kontinuum zusammenfügen. Die Bildserien basieren auf Filmmaterial, das ich geschrieben, in Szene gesetzt und aufgeführt habe, wohingegen die Themen sowohl an die kollektive Bildsprache des Kinos als auch an meine eigenen Erfahrungen und Fantasien angelehnt sind. Die darin häufig vorkommende Frau ist eine Illusion, deren Gestalt in jeder Situation vom Malprozess abhängt. Fragmente und Gesten bringen eine Erzählung hervor, die sich mit der zerbrechlichen Konstruktion von Gender und Identität beschäftigt, die entweder ihre trügerische Gestalt beibehält, oder sich in fast abstrakte Farben und über die Leinwand verstreute Pinselstriche auflöst, wodurch sie zu ihrem eigenen Ursprung zurückkehrt. Education 2001 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA) 1995 University of Art and Design, Helsinki 1987 Academy of Fine Arts, Helsinki (BFA) Selected solo exhibitions 2016 “Dollhouse,” Gallery Ama, Helsinki 2014 “Dissolving Girl,” Galerie Leger, Malmö 2013 “The Pond,” Gallery Ama, Helsinki Selected group exhibitions 2016 “Waterscapes/Wasserlandschaften,” Stadtgalerie Kiel (curator Ritva Roeminger- Czako) “Women’s Weapons: Lipstick & Tears?? - Works from the Sara Hildén Foundation Collection,” Sara Hildén Art Museum, Tampere 2013 “Greatest of all is love?” Wäinö Aaltonen Museum of Art, Turku 2010 “The Body in Women’s Art Now,” Rollo Contemporary Art, London (curator Philippa Found)

133

Joseph James B. 1979 Kansas, USA Lives and works in Helsinki, Finland 99 Taiteellisessa työskentelyssäni tutkin piilotettua informaatiota ja asioita, jotka ovat logiikan vastaisia. Löydän lähteitä työskentelyyni tapahtumista uutisissa, elokuvista, lehdistä ja sanomalehdistä. Prosessi alkaa piirtämisestä valokuvien, maalausten ja grafiikanvedosten päälle, jonka jälkeen leikkaan viivaa ympäröivän paperin pois. Leikkaan käsin kirurginveitsellä ja joissain tapauksissa laserleikkauksen avulla. Asetan useat leikatut kerrokset päällekkäin abstrakteihin sommitelmiin, joissa myös kerrosten varjot luovat syvyyttä teokseen riippuen miten asetan valmiin työn tilaan. Teokseni tulevat suoraan seinälle kehyksissä tai ilman, vapaasti ilmaan ohuen langan varassa tai litteänä alustalle. In my artistic work I explore themes of irrationality and obscured information. I find my sources in current events, movies, magazines and newspapers and I work directly with these sources through the technique of paper cutting. The process involves cutting away all of the surrounding paper from line drawings that are made on and from photographs, paintings, prints, etc. The cutting is done by hand with a scalpel knife and in some cases with laser cutting. Multiple cutouts are combined to form abstract compositions where shadows may also contribute, depending on the method of installation. The finished pieces are mounted directly onto the wall, with or without frames, hung freely in the air or displayed lying flat on a podium. In meiner künstlerischen Arbeit ergründe ich Themen, die mit Irrationalität und verschleierten Informationen zu tun haben. Ich finde meine Inspiration in aktuellen Ereignissen, Filmen, Zeitschriften und Zeitungen, die ich durch Scherenschnitttechnik direkt verarbeite. Der Vorgang besteht darin, alles umliegende Papier von den auf Fotografien, Gemälden, Grafiken usw. angefertigten Strichzeichnungen wegzuschneiden. Man schneidet von Hand mit einem Skalpell und in manchen Fällen mit Laserstrahl. Mehrere Ausschnitte werden zu abstrakten Kompositionen zusammengefügt, bei denen auch Schatten eine Rolle spielen können, je nach Art der Installation. Die fertigen Stücke werden mit oder ohne Rahmen direkt an der Wand angebracht, hängen frei in der Luft oder liegen flach auf einem Podest. Education 2010 Academy of Fine Arts, Helsinki (printmaking, MFA) 2006 South-Karjalan Polytechnic, Imatra (new media printmaking, certificate) 2005 Winthrop University, Rock Hill, S.C. (painting/ printmaking, BFA) Honours 2016 Nominee, Queen Sonja Print Award Selected solo exhibitions 2016 “Transmutation,” Galerie Anhava, Helsinki 2013 “The Billows,” Galerie Anhava, Helsinki 2010 MARKET Nordic Art Fair, Galerie Anhava, Stockholm 2009 “In-between,” Korjaamo Culture Factory studio space, Helsinki Selected group exhibitions 2015 ARCO International Contemporary Art Fair, Galerie Anhava, Madrid 2014 “Kiasma goes Taidehalli,” Taidehalli, Helsinki 2013 CHART Art Fair, Galerie Anhava, Kunsthal Charlottenborg, Copenhagen 2012 “The Snowball Effect – Northern Finnish Biennial,” Oulu Museum of Art, Oulu 2010 Mänttä Art Festival, Pekilo Warehouse, Mänttä

134

Pekka Jylhä B. 1955 Toholampi, Finland Lives and works in Espoo, Finland 100 Pekka Jylhä on yksi suomalaisen nykyveiston pioneereista. Taiteilijaprofessorilla on ainutlaatuinen tapa yhdistää eri mittakaavoja, materiaaleja ja valoa. Hän luo teoksia, jotka tarkastelevat elämän suuria ja pieniä yksityiskohtia, jättäen aina tilaa katsojan omille löydöksille ja tulkinnoille. Hänen teoksensa sisältävät usein viitteitä ajankohtaisiin uutisiin, runouteen ja sanaleikkeihin. Hänen keskeisiä teemoja on luonnon ja kulttuurin ongelmallinen suhde. Viime aikoina hän on ottanut käsitelläkseen myös päivänpolttavia aiheita kuten pakolaiskriisiä ja sananvapauteen kohdistuvia iskuja. Hän esittää aina aiheensa runollisella tavalla, auttaen katsojaa käsittelemään joskus jopa kivuliaita aiheita. Hänen käyttämänsä materiaalit vaihtelevat täytetyistä eläimistä metalliin ja kristalleihin. Artist Professor Pekka Jylhä, one of the pioneers of contemporary sculpture in Finland, has a unique way of mixing scale, material and light. He creates works that observe the large and small details of life, always leaving room for the viewer’s own discoveries and interpretations. His works often contain references to current news stories, poetry and wordplay. One of his central themes is the problematic relationship between nature and culture. Lately he has taken on burning subjects such as e.g. the refugee crisis and attacks against freedom of speech. He always presents his subjects in a poetic manner, helping the viewer to deal with sometimes even painful matters. His materials vary from taxidermy animals to metal and crystals. Der Kunst-Professor Pekka Jylhä ist einer der Pioniere der zeitgenössischen Skulptur in Finnland, der auf einzigartige Weise Dimension, Material und Licht miteinander vermischt. Seine Schöpfungen blicken auf die großen und kleinen Details des Lebens, wobei die persönlichen Entdeckungen und Deutungen des Betrachters immer zur Geltung kommen. Seine Werke beziehen sich häufig auf aktuelle Berichterstattungen, Poesie und Wortspiel. Eines seiner zentralen Themen ist das komplizierte Verhältnis zwischen Natur und Kultur. Zuletzt nahm er sich brennenden Themen wie beispielsweise die Flüchtlingskrise oder Angriffe auf die Meinungsfreiheit an. Seine Themen stellt er immer poetisch dar, was es dem Betrachter leichter macht, auch mit manchmal schmerzlichen Inhalten umzugehen. Seine Materialien reichen von präparierten Tieren bis hin zu Metall und Kristallen. Education 1988 Royal Arts Academy, Stockholm 1987 Academy of Fine Arts, Helsinki 1985 University of Art and Design, Helsinki Selected exhibitions 2016 “We Have Inherited Hope – the Gift of Forgetting,” Helsinki Contemporary, Helsinki 2013 “The Walls have Ears and the Ears have Beautiful Earrings,” Helsinki Contemporary, Helsinki 2009 Pekka Jylhä, Vanessa Quang, Paris 2007 Helsinki City Art Museum, Helsinki 2008 “Arctic hysteria – New Art from Finland,” MoMA PS1, New York

135

Sanna Kannisto B. 1974 Hämeenlinna, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 101 Sanna Kanniston teokset yhdistelevät henkilökohtaista narratiivia ajatukseen valokuvauksesta objektiivisena dokumentaatiovälineenä. Hän käsittelee teoksissaan tieteen eroa taiteeseen. Hän havainnoi luonnollisia ilmiöitä, mutta myös omaa henkilökohtaista rooliaan tekijänä, kokijana tai tutkijana tuottaessaan ja tulkitessaan tietoa. Hän ei tutki ainoastaan erikoisia lajeja vaan myös näkemisen metaforia ja tieteellisen visualisoinnin koodeja. Hänen kenttästudionsa toimii niin laboratoriona kuin näyttämönä valokuvausprosessille. Kuvat keskittyvät kasveihin ja eläimiin, joita harvemmin pääsemme näkemään luonnollisessa ympäristössään, samalla kun teatraalinen esitystapa loitontaa meidät varsinaisesta kuva-aiheesta. Sanna Kannisto’s oeuvre combines personal narrative with the idea of photography as objective documentation. Her photographs relate to the current topic of the terrain that separates the sciences from the arts. She observes natural phenomena, but also her own individual position as an actor, experiencer or explorer in producing and interpreting the data. She investigates not just the curious species but also metaphors for seeing, and the codes of scientific visualization. Her fieldstudio function as both a laboratory and a stage for the photographic process. The images focus on plants and animals that we can rarely hope to see in their natural habitats, while the theatrical presentation distances us from the actual subject matter. Sanna Kannistos Werk verknüpft persönliche Erzählung mit der Vorstellung von Fotografie als einer Form objektiver Berichterstattung. Ihre Fotografien beziehen sich auf die aktuelle Frage nach dem Trennungsstreifen zwischen Wissenschaft und Kunst. Sie betrachtet Naturereignisse, aber auch ihre eigene, persönliche Rolle als Schauspielerin, Erfahrungssammlerin oder Entdeckerin beim Erstellen und Auswerten von Daten. Sie erforscht nicht nur seltsame Arten, sondern auch Metaphern des Sehens und Kennzeichen der wissenschaftlichen Visualisierung. Ihr Feld-Studio ist gleichzeitig Werkstätte und Bühne für den fotografischen Ablaufprozess. Während die Bilder die Aufmerksamkeit auf Pflanzen und Tiere lenken, die wir nur selten in ihrem natürlichen Umfeld zu sehen hoffen, distanziert uns die theatralische Darbietung vom eigentlichen Gegenstand. Selected exhibitions 2015 “Local Vernacular,” Galerie la Ferronnerie, Paris 2015 “Local Vernacular,” Helsinki Contemporary, Helsinki 2011 “Fieldwork,” Sørlandets Kunstmuseum, Kristiansand 2011 “Fieldwork,” Aperture Gallery, New York 2011 “Fieldwork,” Gallery Kalhama & Piippo Contemporary, Helsinki 2012 “State of the Art – New Contemporary Photography,” NRW-Forum, Düsseldorf 2010 “elles@centrepompidou – Women Artists in the Collections of the Centre Pompidou,“ Paris Education 2002 University of Art and Design, Helsinki (MA) 1997 Turku School of Art and Communication, Turku

136

Shoji Kato B. 1969 Fukui, Japan Lives and works in Helsinki 102 Shoji Kato käsittelee etäisyyttä ja läheisyyttä yhteisten liikkeiden ja yksilöllisten hetkien välillä. Ne esiintyvät ja kuvitellaan usein merkeissä, jäljissä ja sommitelmissa. Abstraktit ideat ja esittävät muodot käyvät luontevaa vuoropuhelua Katon vaihtuvien näkökulmien, muuttuvien mittakaavojen ja häilyvän ajallisuuden kanssa. Katon aiheita ovat subjektiivisuuden ”paikat” tai metasijainnit sekä tavat, joilla nämä voivat ilmetä ja kadota suhteessa siihen, mihin ne assosioituvat. Shoji Kato sets distance and proximity between shared movements and individual moments. These are often seen and imagined through marks, traces, and compositions. Abstract ideas and figurative forms naturally interact with Kato’s variable viewpoints, changing scales and shifting temporalities. Kato works with ‘places’ or meta-locations of subjectivity, and the ways in which these can appear and disappear in relation to that with which they come into association. Shoji Kato setzt Distanz und Nähe zwischen gemeinsame Bewegungen und individuelle Augenblicke. Diese sind oft anhand von Markierungen, Spuren und Zusammenstellungen zu erkennen und zu erahnen. Abstrakte Ideen und figurative Formen spielen auf natürliche Art und Weise mit Katos wandelbaren Standpunkten, wechselnden Dimensionen und Zeitsprüngen zusammen. Kato arbeitet mit „Standorten“ oder Meta-Schauplätzen der Subjektivität, und mit den Möglichkeiten, damit diese in Erscheinung treten oder verschwinden, in Bezug auf das, womit sie in Verbindung gebracht werden. Selected solo exhibitions 2015 “My Marks: Fourth Movement: Edge,” Forum Box, Helsinki 2011 “My Marks: Second Movement: Wishful Forming,” Gallery Sculptor, Helsinki 2008 “Echoes in Place,” Gallery Grimson, Seoul Selected group exhibitions 2014 “Between Sense and Sensibility,” Taksu Gallery, Singapore 2010 “Critique of Archival Reason,” The Royal Hibernian Academy Gallery, Dublin 2009 “Contemporary Now!” Galerie Anhava, Helsinki Selected projects 2014 “Golden Compositions,” Saalasti Hall, Oulu University 2010 “Island Aspired,” Kuopio Selected collections Kiasma Museum of Contemporary Art The Finnish State Art Collection Education 2015 Academy of Fine Arts, Helsinki (DFA) 2007 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA hons.)

137

Teemu Kesteri B. 1985 Espoo, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 103 Helsingissä asuva taiteilija Teemu Keisteri (s.1985 Espoo) on saanut paljon huomiota Ukkelihahmollaan, jonka hän loi kesällä 2008. Keisteri käyttää Ukkelia maalausten lisäksi myös esimerkiksi käsinmaalattujen uniikkien t-paitojen, postikorttien ja astioiden kuvitusaiheena. Ukkelin kautta Keisteri käsittelee kulttuuri- ilmiöitä ja suomalaista elämäntyyliä huumorilla ja käyttää aiheena usein myös itseään. Keisterin videotaide on saavuttanut fanijoukon erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Ukkelin lisäksi Keisteri tekee videotaidetta, taide/tanssiperformansseja, musiikkia ja dj-keikkoja. Keisteri pyörittää myös galleria Kalleriaa Helsingin Kalliossa. Tähän ryhmänäyttelyyn Keisteri teki ukkeliveistoksia julkiseen tilaan. Ukkelit on maalattu kiiltävillä ja kirkkailla neon-väreillä. Suuret sarjakuvamaiset veistokset nousevat esiin näyttelytilan edessä olevasta tienjakajasta. Ukkeli on tarkoitettu kaikille nauttivaksi. Näyttelyn sisätiloissa olevaan videoinstallaatioon Keisteri on hakenut inspiraatiota 80-90-luvun videotaide kliseistä. Äänekäs ja häiritsevä video leikittelee ajatuksella mikä on taidetta ja mikä ei. I studied photography, but ended up being an entertainment artist. My aim is to make people happy. The Finnish people are introverted and strict - I like to shake them up a little bit. My mottos are ‘no rules!’ and ‘why not!’. Besides video work and performances I created a character called Ukkeli, of which I make paintings and t-shirts among other things. Ukkeli has no taboos and can manifest itself in any form. For this group exhibition I was happy to create outdoor sculptures. I’m always using bright, glossy colors to create a cheerfull mood. The sculptures are cartoonesque and oversized bodyparts, coming from the grass between two roads - Ukkeli is there for everybody to enjoy. With my video installation I’m inspired by typical 80s & 90s video installation clichés. The videos are loud and distracting and play with the ideas of what is art and what is not. Ich habe Fotografie studiert, aber bin letztendlich zum Unterhaltungskünstler geworden. Mein Ziel ist es, die Leute zu erfreuen. Die Finnen sind introvertiert und streng – ich möchte sie ein bisschen aufrütteln. Meine Mottos sind „Keine Regeln!“ und „Warum nicht!“. Neben Videoarbeit und Darbietungen habe ich eine Figur namens Ukkeli entworfen, die mir unter anderem als Vorlage für Bilder und T-Shirts dient. Ukkeli kennt keine Tabus und kann in jedweder Form auftreten. Es hat mich gefreut, für diese Gruppenausstellung Outdoor-Skulpturen zu entwerfen. Ich verwende immer leuchtende, glänzende Farben, um eine fröhliche Stimmung zu verbreiten. Die Skulpturen kommen als Cartoon-artige, übergroße Körperteile daher, vom Grasstreifen zwischen zwei Straßen – an Ukkeli kann sich jeder erfreuen. Meine Videoinstallation ist angelehnt an Videoinstallationsklischees der 80er und 90er Jahre. Die Videos sind laut und verwirrend und spielen mit der Vorstellung, was Kunst ist und was nicht. Education 2012 Lahti University of Applied Sciences (photography, BA) 2011 Royal Academy of Art The Hague (fine art) Publications 2016 “History of Ukkeli,” Khaos Publishing, Helsinki Selected solo exhibitions 2016 “Ivana Helsinki × Teemu Keisteri,” Helsinki 2015 “Ukkeli From Finland,” Design Festa Gallery, Tokyo 2014 “Ex Tempore,” Luukku-Ateljee, Budapest, Hungary 2010 “Ukkeli Goes Suomitaide,” Galleria Kalleria, Helsinki Selected group exhibitions 2017 Tom of Finland tribute exhibition, Kaarina 2013 “Two Men And Icehole,” Gallery Toolbox, Berlin 2011 “Lappi Lapsemme,” State-X Festival, The Hague 2010 “Tyttö Ja pojat,” Galleria Kalleria, Helsinki

138

Kaisu Koivisto B. 1962, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 104 Teokseni muodostavat installaatioita, jotka koostuvat veistoksista, valokuvista ja piirustuksista. Tarkastelen teoksissani luonnon ja kulttuurin liitoskohtia sekä tapoja, joilla ihminen pyrkii valjastamaan luontoa tarpeisiinsa. Teosteni aiheet kumpuavat työskentely-ympäristöstäni ja kiinnostuksestani historiaan ja maiseman kuviin. Kohteeni ovat muutoksen kourissa. Ne ovat jälkiteollisen ajan jäännöksiä: tehtaita, joissa ei ehditty valmistaa mitään. Hylättyjä sotilasalueita, joiden ydinaseet jäivät onneksi laukaisematta. Näkymiä Huippuvuorilla, jossa hiipunut hiilikaivostoiminta on jättänyt arpia karuihin maisemiin. Materiaalin katoavaisuus on veistoksiani ja valokuviani yhdistävä tekijä. Teokseni ovat materiaa, esineitä ja valokuvaan muutostilassa olevia näkymiä, joissa havainnollistuu ajan kuluminen. My artistic practice encompasses sculpture, photography and drawing, which come together in installations. The thematic focus is on the notions of place, history and landscape, and in the different ways in which environments are perceived, commodified, represented and stereotyped. The relationship between natural phenomena and technologies is an ongoing subject for me. An important factor for me is the questioning of how and why we look at the surroundings in which we live, and what factors filter our ways of looking. Materials and the world as matter and objects in flux intrigue me. Over the years I have approached environments from many points of views, most recently regarding the post-industrial vistas of coal-mining in the remote Svalbard Islands. Mein künstlerisches Schaffen umfasst Skulpturen, Fotografie und Zeichnen, die in Installationen aufeinandertreffen. Der thematische Schwerpunkt liegt auf den Begriffen Standort, Geschichte und Landschaft, und in der unterschiedlichen Art und Weise, in der Umgebungen wahrgenommen, kommerzialisiert, dargestellt und stereotypisiert werden. Das Verhältnis zwischen Naturereignissen und Technologien ist ein Thema, das mich weiterhin beschäftigt. Es interessiert mich, zu erfahren, wie und warum wir unsere Umgebungen betrachten, und welche Faktoren dabei unsere Art des Betrachtens beeinflussen. Ich bin fasziniert von Materialien, der Welt als Materie und von Gegenständen, die in Bewegung sind. Im Laufe der Jahre habe ich Umgebungen von verschiedenen Standpunkten aus beobachtet, zuletzt im Hinblick auf die postindustriellen Perspektiven für die Kohleförderung auf den entlegenen Svalbard-Inseln. Selected exhibitions 2015 “Elsewhere,” Galleria AMA, Helsinki 2014 “Parallax – Geographical Resonances,” Laboratorio Arte Alameda, Mexico City 2013 “Techno Nature,” Schuebbe projects, Düsseldorf 2012 “Camouflage,” Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki 2011 “An Exchange with Sol Lewitt,” Mass MoCa, North Adams, Massachusetts 2000 “No es sólo lo que ves: Pervirtiendo el minimalismo,” Museo Nacional Centro de Arte Reina Sofia, Madrid 1999 “Animal. Anima. Animus.”MoMA PS 1, New York Education University of Art and Design Helsinki (MFA)

139

Tuomas A. Laitinen B. 1976 Riihimäki, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 105 Tuomas A. Laitinen työskentelee eri medioilla ja yhdistelee liikkuvaa kuvaa, 3D-animaatiota, valoa, ääntä ja installaatioita. Viimeaikaisessa tuotannossaan hän on keskittynyt spekulatiivisiin rajapintoihin, luonnonvarojen käyttöön, inhimillisiin ja epäinhimillisiin toimijoihin sekä globaaliin talouteen. Koko tuotantonsa läpi hän on tutkinut energian kiertokulkua ja erilaisten raaka-aineiden kietoutumista yhteiskunnassa. Vuonna 2013 Laitinen palkittiin ensimmäisellä Suomen taideakatemian palkinnolla. Palkinto sisälsi laajan yksityisnäyttelyn EMMA – Espoon modernin taiteen museossa, Suomessa 2014–15. Nykytaiteen museo Kiasman ARS17 –näyttelyä varten hän suunnitteli uuden teoksen. Hän tekee usein yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa, lasitaiteilijoista neuroverkkojen tutkijoihin. Tuomas A. Laitinen works across and fuses together moving image, 3D-animation, light, sound and installations. In his recent work, he has focused on speculative interfaces, the use of natural resources, human and non-human agencies, and the global economy. Throughout his artistic practice, he has been exploring the circulation of energy and the entanglement of various raw materials in society. In 2013, Laitinen was awarded the first Fine Arts Academy of Finland’s award for emerging Finnish artists. The price included a major solo exhibition “Fundamental Matter” held at EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Finland in 2014–15. For Museum of Contemporary Art Kiasma’s ARS 17 exhibition he created a new work. He often collaborates with different actors from glass artists to neural network researchers Tuomas A. Laitinen arbeitet mit bewegten Bildern, 3D-Animationen, Licht, Ton und Installationen und verbindet alles miteinander. Seine jüngsten Werke lenken den Fokus auf spekulative Schnittstellen, die Nutzung natürlicher Rohstoffquellen, menschliches und nicht-menschliches Handeln und die Weltwirtschaft. Das Erkunden des Energiekreislaufs und die Verschlingung diverser Rohstoffe in der Gesellschaft ziehen sich wie ein Leitfaden durch sein künstlerisches Schaffen. 2013 erhielt Laitinen als Erster den Preis für aufsteigende finnische Künstler der Fine Arts Academy of Finland. Im Preis inbegriffen war eine bedeutende Solo-Ausstellung „Fundamental Matter“ im EMMA – Espoo Museum of Modern Art in Finnland, die von 2014 bis 2015 zu sehen war. Für die ARS 17-Ausstellung des Museum of Contemporary Art in Kiasma schuf er neue Werke. Er arbeitet häufig mit unterschiedlichen Akteuren zusammen, von Glaskünstlern bis hin zu Forschern neuronaler Netzwerke. Selected exhibitions 2017 “A Porous Share,” Helsinki Contemporary, Helsinki 2017 “ARS 17,” Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki 2016 “Sensory Adaptation Devices,” SADE Gallery, Los Angeles 2016 Moving Image, New York 2015 Mildura Palimpsest Biennale #10, Australia 2014–2015 “Fundamental Matter,” EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Espoo 2013 5th Cairo Video Festival, Cairo Education 2008 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA)

140

Maija Luutonen B. 1978 Lives and works in Helsinki, Finland 106 Työskentelen pääasiallisesti maalauksen keinoin. Teoksissa on rinnan kyse paperin kaksiulotteisuudesta kuin myös tilan luomisesta. Litteä paperi painautuu seinää vasten, mutta luo myös oman kuvatilansa värien ja perspektiivin avulla.Käsittelen teoksissani usein tiloihin uppoutumista, immersiivisyyttä ja suhdettamme rakennettuun ympäristöön, mutta myös luontoon liittyviä mittasuhteita. Viimeaikaisissa teoksissani olen keskittynyt jatkuvan kuva/tietosyötteen aiheuttamaan tunnetilojen heilahteluun: välillä ekstaasin, mutta myös ahdistuksen tunteisiin, sekä salattuihin sisältöihin, enkryptointiin, uudenlaisiin perustarpeisiin, outoon säähän ja vaihtoehtoisiin tulevaisuuden näkymiin. Paperi itsessään on myös tärkeä aihe, joka astuu näyttelytilaan taustan tai salaisen käärön muodossa. I primarily work with painting. I examine the attributes and the limits of the medium, my work simultaneously deals with two-dimensionality and spatiality. My practice often narrates around spatial immersion, our relation to built environment, nature and all its scales. In more recent work I have focused on the oscillation between anxiety and ecstasy in times of constant input, on encrypted subjects, strange weather and a potential apocalypse, as well as my personal anxiety about our relationship to the environment, changes and abandonment. The paper support as a subject is also essential for my work, entering the space as a background and secret scroll. Ich beschäftige mich hauptsächlich mit Malen. Ich untersuche die Eigenschaften und die Grenzen des Kommunikationsmittels; in meiner Arbeit geht es gleichzeitig um Zwei-Dimensionalität und Räumlichkeit. Meine Vorgehensweise erzählt oft etwas von räumlicher Immersion, unserem Bezug zur bebauten Umwelt, zur Natur und all ihren Dimensionen. In letzter Zeit habe ich in meinen Werken den Fokus auf die Schwankungen zwischen Angst und Ekstase in Zeiten permanenter Datenspeisung gelenkt, auf verschlüsselte Themen, seltsames Wetter und eine mögliche Apokalypse, sowie auf meine persönliche Angst hinsichtlich unserer Beziehung zu Umwelt, Veränderungen und Verlassenheit. Es ist wesentlich für meine Arbeit, die Papiergrundlage zum Thema zu machen, wobei der Raum als Hintergrund und heimliche Schriftrolle dient. Selected solo exhibitions 2017 “Draft and Float,” Contemporary Art Centre, Riga 2016 “Soon,” SIC, Helsinki 2015 “F,” Galerie Anhava, Helsinki 2015 “Affective Attunements,” Galleri Bo Bjerggaard, Copenhagen (with Eeva-Riitta Eerola) Selected group exhibitions 2016 “(In)Visible Dreams & Streams,” CAC Contemporary Art Centre, Vilnius “The Pleasure Principle,” Galleria Sinne, Helsinki 2014 “Society Acts – The Moderna Exhibition 2014,” Moderna Museet Malmö “24 Spaces - A Cacophony,” Malmö Konsthall “Dimensions of Sharing,” Overgaden Institue for Contemporary Art, Copenhagen Education 2008 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA)

141

Jaakko Mattila B. 1976 Oulu, Finland Lives and works in Helsinki 107 Kykymme nähdä, perustuu illuusioon ja erheisiin. Teokseni heijastavat kiinnostustani tästä ideasta. Useat maalaukseni voidaan käsittää symbolisiksi tai metaforiksi. Maalaan mahdollisimman primitiivisiä jälkia kuten pisteitä, viivoja tai palloja käyttäen mitkä eivät sisällä itsessään kulttuurisia merkityksiä. Tahdon maalaukseni puhuvan yleiskieltä mitä voidaan ymmärtää kaikkialla maailmassa. Taide on voima joka voi yhdistää ihmisiä eikä päinvastoin. Pidän fyysisistä rajoituksista mitä materiaaleihin liittyy ja hyväksikäytän niitä ylensä niin paljon kuin mahdollista. Our ability to see is based on illusion and errors. My works reflect the curiosity behind this idea. Most of my paintings can be classified as metaphors or symbols. I paint using the most primitive forms that do not have cultural meanings and that are universal, like dots, lines and circles. I want to paint a common language that potentially speaks to everyone in the planet. Art is a force that unites people, rather that the opposite. I love the physical qualities and limitations of materials I use and try to exploit them to the fullest. The artistic roots of my works are in the abstract modernism. Scandinavian reticence and fuctional clarity of finnish design is evident in my works. I am inspired by nature, fly-fishing, quantum physics, the subcosciousness and tribal & primitive art. Unsere Fähigkeit zu sehen basiert auf Illusionen und Fehlern. Meine Arbeiten reflektieren die Neugier hinter dieser Idee. Die meisten meiner Gemälde können in die Kategorien Metaphern oder Symbole eingeordnet werden. Ich benutze beim Malen die primitivsten Formen, die ohne kulturelle Bedeutung und universal sind wie Punkte, Linien und Kreise. Ich möchte in einer allgemeinen Sprache malen, die zu jedem Menschen auf diesem Planeten spricht. Die Kunst ist eine Kraft, die Menschen vereint und nicht im Gegenteil trennt. Ich liebe die physikalischen Eigenschaften und Einschränkungen der Materialien, die ich nutze, und versuche, diese bis zu deren Grenzen auszuschöpfen. Die künstlerischen Wurzeln meiner Arbeit gründen im Abstrakten Modernismus. Die skandinavische Zurückhaltung und funktionale Klarheit finnischen Designs spiegelt sich in meinen Arbeiten wider. Die Natur, Fliegenfischen, Quantenphysik, das Unterbewusstsein und Primitive und Stammeskunst sind meine Inspiration. Selected solo exhibitions 2014 EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Espoo 2012 “The Year of a Dragon,” Oulu Museum of Art, Oulu 2011 “Lowest Common Denominator,” James Hockey & Foyer Galleries, Farnham Selected group exhibitions 2017 “Dreamaholic. Kunst Aus Finland – Miettinen Collection,” Weserburg Museum für Moderne Kunst, Bremen 2016 “Shuffle,” Herrick Gallery, London 2011 “Youkobo Collection Exhibition,” Youkobo Art Space, Tokyo 2009 “Flash,” Sara Hildén Art Museum, Tampere Education 2001 The Surrey Institute of Art & Design (BA hons.)

142

Jarmo Mäkilä B. 1952 Rauma, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 108 Jarmo Mäkilän poika-aiheiset maalaukset voidaan nähdä matkoina ihmisyyteen, joissa poikajoukko symboloi monistunutta minäkuvaa erilaisissa tilanteissa. Surrealismin ja symbolismin värittämät teokset sekoittavat taiteilijan omaa henkilöhistoriaa seikkailuun. Mäkilä on jo usean vuoden ajan syventynyt kuvaamaan lapsuuden mielenmaisemaa, sillä nuoruus edustaa hänelle tietynlaista anarkismia – rajattomien mahdollisuuksien aikaa ennen vastuuta ja velvoitteita. Teoksissa esiintyvät pojat ovat kuin omissa maailmoissaan eläviä Peter Paneja, tai kadotettuja lapsia, jotka eivät halua kasvaa aikuisiksi. Yli 40-vuotisen taiteilijauransa aikana Mäkilä on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Suomen keskeisimpänä kuvataiteilijana ja herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta. Jarmo Mäkilä’s boyhood-themed paintings can be interpreted as an investigation of the human condition, his throngs of boys symbolizing a multi-cloned self-image projected into a variety of different situations. His paintings incorporate elements from the artist’s personal history in a boyhood adventure tinged with hints of surrealism and symbolism. For many years, Mäkilä has been immersed in portraying the psychological landscapes of childhood; youth for him represents a condition of anarchy – a time of unlimited adventure free of duty and responsibility. The boys in his paintings are lost in their own private worlds, like Peter Pan, or the Lost Boys, who never want to grow up. In a career spanning 40 years, Mäkilä has earned himself an established place as one of Finland’s foremost artists and attracted widespread international interest with his boyhood paintings. Die Kindheitsthematik in Jarmo Mäkiläs Bildern kann als Erkundung des menschlichen Befindens verstanden werden; seine Scharen von Jungen symbolisieren ein mehrfach geklontes Bildnis seiner selbst, das in eine Vielzahl von verschiedenen Situationen hineinprojiziert wird. In seinen Bildern finden sich Elemente aus der persönlichen Geschichte des Künstlers in einem Kindheitsabenteuer mit einem Hauch von Surrealismus und Symbolismus. Seit vielen Jahren konzentriert sich Mäkilä auf das Portraitieren der psychologischen Landschaften der Kindheit; Jugend ist für ihn eine Art Anarchie – eine Zeit unbegrenzter Abenteuer ohne Pflicht und Verantwortung. Die Jungen in seinen Bildern sind in ihren eigenen, persönlichen Welten verloren, wie Peter Pan oder die „verlorenen Jungs“, die nie erwachsen werden wollen. In seiner 40-jährigen Karriere hat sich Mäkilä als einer der führendsten Künstler Finnlands etabliert und ein breites internationales Interesse an seinen Kindheitsbildern geweckt. Education 1973 Academy of Fine Arts, Helsinki 1971 University of Art and Design, Helsinki Selected solo exhibitions 2017 Sara Hildén Art Museum, Tampere 2014 LUX Art Institute, San Diego 2012 Pori Art Museum, Pori 2009 HAM – Helsinki Art Museum 2002 Amos Anderson Art Museum, Helsinki 1998 Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki

144

Vesa-Pekka Rannikko B. 1968 Turku, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 110 Vesa-Pekka Rannikko on monialainen kuvataiteilija, jonka teoksia on vaikea sijoittaa minkään välineen tai viitekehyksen sisään. Tuntuu, kuin hän määritteli taiteensa uudelleen, joka kerta kun tilaisuus tulee. Riippuen katsojan näkökulmasta ja esitysyhteydestä hänen teoksensa voidaan ajatella installaatioina, veistoksina, maalauksina tai tapahtumina, mutta useinmiten kyse on jostain näiden välisestä. Hänen teoksilleen on tyypillistä, että katsojan kokemuksen, esitystilanteen ja teoksen väliset rajat sekoittuvat. Vesa-Pekka Rannikko on osallistunut lukusiin ryhmänäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä gallerioissa ja museoissa Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa. Hän edusti Suomea Venetsian Biennaalissa vuonna 2011 ja hänelle myönnettiin Kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2015. Vesa-Pekka Rannikko is visual artist working with multiple mediums. His works are hard to define. It seems he is re-inventing art for himself each time next opportunity comes. Rannikko’s works could formally be defined as installations, paintings, events or objects depending on viewpoint of viewer or context where work is shown. Despite of the media he uses works often stay in-between and create open situation which offers multiple ways of read, interpret and experience the artwork. He has partcipated in numerous group exhibitions and had solo shows in various galleries and museums in Nordic countries and U.S.A..Rannikko represented Finland in Venice Biennale 2011 and was awarded The State Prize for Visual Arts in 2015. Vesa-Pekka Rannikko ist ein Künstler, der mit zahlreichen Medien arbeitet. Es ist schwierig, seine Werke zu definieren. Es scheint, als erfände er die Kunst jedes Mal für sich aus Neue, sobald sich eine Gelegenheit dazu bietet. Rannikkos Werke können formal als Installationen, Bilder, Veranstaltungen oder Gegenstände definiert werden, je nach Standpunkt des Betrachters oder des Zusammenhangs, in dem sie ausgestellt sind. Egal, welches Medium er benutzt, seine Werke bleiben häufig dazwischen stehen und schaffen eine offene Situation, die vielerlei Möglichkeiten bietet, das Kunstwerk zu verstehen, zu deuten und zu erleben. Er hat an zahlreichen Gruppenausstellungen teilgenommen und hatte Solo-Ausstellungen in verschiedenen Galerien und Museen in den nordischen Ländern und den USA. Rannikko vertrat Finnland 2011 bei der Biennale in Venedig und gewann 2015 den State Prize for Visual Arts. Education 1998 Academy of Fine Arts, Helsinki (time and space) 1996 Den Kongelige Danske Kunstakademie, Copenhagen (media arts) 1995 University af Art and Design, Helsinki (ceramic and glass) Selected exhibtions 2016 “Foma,” Forum Box, Helsinki 2015 “Bright Nights, Dark Days, Painting from Finland,” Kemper Art Museum, Kansas City 2013 “Canary,” Galerie Anhava, Helsinki 2011 “…And All Structrues Are Unstable,” 54th International Art Exhibition of Venice Biennale, Finnish Pavillion 2009 “Bird and Library,” Turku Art Museum, Turku 2008 “Fluid street,” Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki 2007–2008 Carnegie Art Award (touring exhibition), Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki; Henie Onstad Kunstsenter, Oslo; Den Frie Udstilling, Copenhagen; Listasafn Kopavogur, Kopavogur/Reykjavik; Konstakademien, Stockholm; Royal College of Art, London; Göteborgs Konstmuseum, Gothenburg

145

Aurora Reinhard B. 1975 Helsinki, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 111 Aurora Reinhard työskentelee suvereenisti videon, valokuvan ja moniulotteisten, hyperrealististen objektien keinoin. Hänelle tyypillistä on teosten viimeistelty ulkomuoto ja sisällön voima, joka onnistuu vaikuttamaan katsojaan sanojen ulottumattomissa. Reinhard valmistui taiteiden maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2003 ja hänen teoksiaan on esitetty ja palkittu kansainvälisesti. Näyttelypaikkoihin kuuluvat mm. lukuisat suomalaiset museot, Saksan historiallinen museo Berliinissä, jossa Reinhardin teos Flowers, 2006 oli laajasti esillä Desire for Freedom kiertonäyttelyssä (2012-2014), Fridericianum, Kassel; Ludwig Museum, Köln ja Göterborgin Taidemuseo. Reinhardin kokeellinen dokumenttielokuva Boygirl (2002) voitti ZKM Center for Art and Media Karlsruhen myöntämän kansainvälisen mediataidepalkinnon. Reinhardin teoksia löytyy sekä merkittävistä yksityiskokoelmista että julkisista kokoelmista kuten mm. Suomen Valtion, Kiasman ja Saksan historiallisen museon kokoelmista. Aurora Reinhard is known for her candid photographs, sculptures, and videos that deal with themes of gender and sexuality, moving between documentary and surreal approaches. Characteristic of her work are an immaculate handcrafted finish and a powerful content that succeeds in overcoming the limitations of words only. Reinhard graduated from the Academy of Fine Arts in Helsinki in 2003, and her works are found in numerous public and private collections, such as the Finnish National Gallery and the German Historical Museum’s collection, among others. Her sculpture Flowers (2006) has been widely shown in the traveling exhibition The Desire for Freedom (2012-2014), originating in the German Historical Museum in Berlin, and a large selection of her works were shown in Invisible Lady at Amos Anderson Art Museum, Helsinki (2013). Reinhard’s video Boygirl (2002) was awarded the international Media Art Award by Zentrum Für Kunst und Media ZKM, Karlsruhe. Aurora Reinhard ist bekannt für ihre Schnappschüsse, Skulpturen und Videos, die sich um die Themen Gender und Sexualität drehen, irgendwo zwischen Reportage und surrealem Ansatz. Charakteristisch für ihre Arbeit sind die einwandfreie, handgefertigte Verarbeitung und der aussagekräftige Inhalt, dem es gelingt, die Grenzen von Worten allein zu überwinden. Reinhard hat 2003 die Akademie der bildenden Künste Helsinki abgeschlossen, und ihre Werke finden sich in zahlreichen öffentlichen und privaten Sammlungen, so zum Beispiel in der Finnischen Nationalgalerie oder in der Sammlung des Deutschen Historischen Museums. Ihre Skulptur Flowers (2006) war vielerorts zu sehen in der vom Deutschen Historischen Museum in Berlin ausgehenden Wanderausstellung The Desire for Freedom (2012-2014), und eine umfassende Auswahl ihrer Werke war bei Invisible Lady im Amos Anderson Kunstmuseum von Helsinki zu sehen. Für ihr Video Boygirl (2002) erhielt Reinhard den internationalen Medienkunst-Preis des Zentrums für Kunst und Medien ZKM, Karlsruhe. Education 2003 Academy of Fine Arts, Helsinki Awards 2009 Grönqvistska Foundation, Finland 2002 International Media Art Award, ZKM, Karlsruhe Selected exhibitions 2017 “Venus,” Zetterberg Gallery, Helsinki 2016 “The Pleasure of Love,” 56th October Salon, Belgrade 2013 “The Invisible Lady,” Amos Anderson Art Museum, Helsinki 2012 “Verführung Freiheit Art in Europe since 1945,” German Historical Museum, Berlin 2011 “Close Your Eyes and Tell Me What You See,” Gothenburg Museum of Art 2006 “The Eighth Square. Gender, Life and Desire in Art since 1960,” Museum Ludwig, Cologne 2002 “International Media Art Award,” ZKM, Karlsruhe

146

Heli Rekula B. 1963 Helsinki, Finland Lives and works in Helsinki and Loviisa, Finland 112 Heli Rekula on yksi suomalaisen nykytaiteen keskeisistä taiteilijoista, joka on tunnettu lavastetuista valokuvista kuin maisemakuvauksesta. Aikaisemmassa tuotannossaan hän käsitteli kulttuuriin liittyviä kauneusihanteita ja normatiivista identiteetin rakentumista. Myöhemmässä tämän genren tuotannossa hänen teoksensa heijastelevat välinettä itseään: valokuvaa näyttämönä tai keinona välittää nähtyä. Maisemakuvissaan hän antaa valokuvallisten tallenteiden tai muistiinpanojen kertoa omia tarinoitaan. Aiemmat maisematyöt ovat syntyneet paikoissa, jossa hän on itse ollut vain ohikulkumatkalla. Viimeaikaisessa työssään tietyt paikat tai maisemat toimivat lähtökohtina laajemmille projekteille, jossa hän on kääntynyt muistojen ja arkistomateriaalien sekä omien kokemustensa ja historian puoleen tutkiakseen tiettyä aikaa ja paikkaa – oli se sitten Ernst Hemingwayn koti ja siihen liittyvät tarinat tai oman perheensä taustoja kuihtuneissa kylissä ja menetetyssä maassa. Heli Rekula is one of the key contemporary artists in Finland, and is known for her staged and performed photography along with her landscape work. In her earlier work Rekula addresses issues such as cultural ideals of beauty and questions about normative identity construction. The more recent work in this genre reflect more on the medium itself: the photographic image as a stage or an object of display. In her landscapes Rekula lets the photographic records or notes tell their own stories. The earlier works were born out of places where the artist was just a trespasser. Today a place or a certain landscape operate as a starting point for larger-scale projects where she turns to memoirs, found images and archival material to examine a specific time and place – be it the home of Ernest Hemingway and all the stories surrounding it or her own family origins in lost lands and extinct villages. Heli Rekula ist eine Schlüsselfigur unter den zeitgenössischen Künstlern Finnlands. Sie ist bekannt für ihre inszenierten und dargebotenen Fotografien, sowie für ihre Arbeit über Landschaften. In ihrer früheren Arbeit behandelte Rekula Problematiken wie kulturelle Schönheitsideale und Fragen zur normativen Identitätsfindung. Ihre derzeitige Arbeit auf diesem Gebiet handelt mehr von dem Medium selbst: die Fotografie als Bühne oder als dargestelltes Objekt. In ihren Landschaften lässt Rekula die fotografischen Aufnahmen und Notizen ihre eigenen Geschichten erzählen. Die früheren Werke entstanden lediglich an Schauplätzen, die die Künstlerin ohne Erlaubnis betreten hat. Heute fungieren ein Schauplatz oder eine bestimmte Landschaft als Ausgangspunkt für großräumigere Projekte, bei denen sie sich Memoiren, entdeckten Bildern und Archivmaterial zuwendet, um einen bestimmten Ort zu einem bestimmten Zeitpunkt zu erkunden – sei es das Zuhause von Ernest Hemingway und alle damit einhergehenden Geschichten oder ihre eigenen familiären Ursprünge in verlorenen Gebieten und ausgelöschten Dörfern. Selected exhibitions 2015 “Research Pavilion 2015: Experimentality,” 56th Venice Biennale, Venice 2013–2014 “In Hemingway’s Garden,” (touring exhibition), Helsinki Contemporary, Helsinki; Kabuso Art Centre, Hardanger of Voss Museum, Norway; Oslo Fine Art Society, Oslo; Fotografisk Center, Copenhagen 2011–2012 Carnegie Art Award 2012 (touring exhibition), The Stenersen Museum, Oslo; Sophienholm, Lungby, Denmark; The Royal Swedish Academy of Fine Arts, Stockholm; Amos Anderson Art Museum, Helsinki 2005 “Desert, works from 1989–2004” (retrospective exhibition), Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki 2002 Ars Fennica Award 2002 (touring exhibition), South Carelian Art Museum, Lappeenranta; Hämeenlinna Art Museum, Hämeenlinna 2001 Plateau of Humankind: The 49th Venice Biennale, Venice Awards and honours 2014 Literature Award, Finnish Art Society 2011 Carnegie Art Award 2012, nomination 2005 The State Prize for Photographic Art, The National Arts Council of Finland 2002 Ars Fennica Award

147

MIkko Rikala B. 1977 Tampere, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 113 Taiteessani tarkastelen näkemisen ja havaitsemisen välistä jännitettä. Rationaalisen tiedon muotona näkeminen on rinnastettavissa fyysisen maailman ja sen mitattavien ulottuvuuksiin piiriin. Havaitseminen on puolestaan tietoinen subjektiivinen kokemus, josta voi syntyä irrationaalista tietoa. Meditatiivisen toiston ja toistuvien muotojen, järjestyksen ja hajottamisen kautta työni systemaattisesti rinnastaa sekä rikkoo lineaarisen ja syklisen ajan prosessuaalista, suhteellista liikettä. Keskeisiä teemojani ovat hajoamisen ja rappeutumisen rakenteet, jotka ilmentävät ajan vääjäämätöntä ja progressiivista kulumista, ja niin ikään toistuvat, kerta toisensa jälkeen uusiutuvat siirtymät merkkinä ajan syklisestä ja välillisestä kulumisesta. Perimmäinen tavoite on ylittää ihmisälyn ja järjen rajoitukset. Ymmärtää ja tehdä näkyväksi se, mikä tuntuu mahdottomalta käsittää: se mikä on mielikuvituksen ja äärettömän tilan tuolla puolen. My artistic approach examines the tension between seeing, equatable with the realm of physics and it´s sizeable dimensions as a form of rational knowledge, and perceiving, a conscious moment of subjective experience that presents a form of potentially irrational knowledge. Exercising methods of meditative repetition and patterning, arrangement and decomposition, my work systematically juxtaposes and breaks up processual, relative movements of linear time and circular time. Structures of disintegration and decay, as indicators of the inevitable, progressive passage of time, and, likewise, transitional phenomena of recurring, self-renewing character, as signifiers of the cyclical and interstitial passage of time, are elementary themes in my works. The ultimate incentive is to transcend the limitations of human reason and intellect, and in turn conceive and make graspable that what we feel is the unthinkable, unimaginable beyond the incommensurable space. Meine künstlerische Vorgehensweise untersucht die Spannung zwischen Sehen, gleichzusetzen mit dem Bereich der Physik und dessen messbaren Dimensionen als Form des rationalen Verstehens, und Wahrnehmen, ein bewusster Moment subjektiver Erfahrung, der eine Form von potentiell irrationalem Verstehen darstellt. Indem sie Methoden der meditativen Wiederholung, der Gestaltung, der Zusammensetzung und der Zerlegung trainiert, werden prozessuale, relative Bewegungen von linearer und zyklischer Zeit in meiner Arbeit systematisch aneinandergereiht und getrennt. Strukturen des Zusammenbruchs und des Verfalls als Hinweise auf den unvermeidbaren, voranschreitenden Zeitablauf und, genauso, transitionelle Phänomene wie wiederkehrendes, sich selbst erneuerndes Wesen als Anzeichen des zyklischen, dazwischenliegenden Zeitablaufs sind grundlegende Themen in meinen Werken. Der ultimative Ansporn ist es, die Grenzen der menschlichen Vernunft und des Intellekts zu überwinden, und im Gegenzug sich auszumalen und greifbar zu machen, dass das, was wir fühlen, das Undenkbare und Unvorstellbare jenseits des unvergleichlichen Alls ist. Education 2014 Aalto University, School of Arts, Design and Architecture, Helsinki (photography, MA) 2011 École Supérieure National de la Photographie, Arles Selected solo exhibitions 2016 “Emptiness Ceases to Be Blue,” Gallery Rotwand, Zürich 2015 “Towards Nothing,” Gallery Rotwand, Zürich 2015 “10 Weeks by the Sea,” Gallery Bethanien, Berlin 2014 “It is Spring, and Clear Sky, and Afternoon,” Gallery SIC, Helsinki (with Juuso Noronkoski) Selected group exhibitions 2017 “El Paso,” R/E Projects, Madrid 2016 “Loteria, ryhmänäyttely,” R/E Projects, Madrid

148

Heli Ryhänen B. 1971 Iisalmi, Finland Lives and works in Tampere, Finland 114 Teokseni pohjautauvat ympäristön havainnointiin. Valintoihin – oikeita vai vääriä? Mahdollisuuksiin – käytettyjä vai hukattuja? Kohtaamisiin – avosylin vai nyrkit pystyssä? Ajattomia kysymyksiä, joita kukin pohtii omasta vinkkelistään. Kuvaan töilläni elämäntilanteita ja ihmissuhteita; kaikille tuttuja tunnetiloja joissa on kuitenkin jotakin outoa tai vinksahtanutta. Pyrin sijoittamaan teokseni tajunnan ja alitajunnan välimaastoon. I base my art on my observations of life. Choices – right or wrong? Possibilities – used or wasted? Encounters – with hands extended or fists clenched? Timeless questions to be answered from everyone´s own standpoint. In my works I depict different life situations and human relationships. I search for emotional states that are somehow familiar to me, yet they have something strange and unfamiliar in them. I aim at moving in the borderline between consciousness and the subconscious, dreams and awareness. Meine Kunst basiert auf der Beobachtung des Lebens. Entscheidungen – richtig oder falsch? Möglichkeiten – genutzt oder vergeudet? Zusammentreffen – mit ausgestreckter Hand oder geballter Faust? Zeitlose Fragen, die jeder von seinem eigenen Standpunkt aus beantworten muss. In meinen Werken beschreibe ich unterschiedliche Situationen aus dem Leben und menschliche Beziehungen. Ich suche nach Gefühlszuständen, die mir irgendwie bekannt vorkommen, und dennoch etwas Seltsames und Ungewohntes an sich haben. Mein Ziel ist es, mich auf der Gratlinie zwischen Bewusstsein und Unterbewusstem, Träumen und Wahrnehmung zu bewegen. Selected solo exhibitions 2016 “3: Matti Kalkamo,Tuukka Peltonen, Heli Ryhänen,” Forum Box, Helsinki 2014 “The Species of People – Kunsthalle Artist of the Year,” Kunsthalle Helsinki, Helsinki 2013 “Wind is Turning East,” Contemporary Museum of Tampere, Pond of Tammer, Tampere 2011 “Out of blur,” Kunst Galerie Fürth, Fürth Selected group exhibitions 2015 “Occupy space! – Sculptor 2015,” Museum of Art Rovaniemi, Korundi, Rovaniemi 2011 “Fear! Fear?” Vestfossen Kunstlaboratorium, Vestfossen 2009 “Får ej övertäskas, Contemporary Art in Finland and Sweden,” Eskilstuna Art Museum, Eskilstuna Education 2006 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA) 1994 Art School of Kankaanpää 1991 Liminka Art School

149

Hanna Saarikoski B. 1978 Kannus, Finland Lives and works in Helsinki and Somerniemi, Finland 115 Hanna Saarikoski asuu ja työskentelee Helsingissä ja Somerniemellä. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta 2008. Tuotannossaan hän yhdistää maalausta, piirtämistä, videotaidetta, installaatioita ja performatiivisia elementtejä. Saarikosken teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis-, ja ryhmänäyttelyissä Suomessa mukaan lukien Mäntän Kuvataideviikot 2012, Aboa Vetus & Ars Nova, Emma ja Kiasma. Hanna Saarikoski is a Helsinki/Somerniemi-based visual artist who graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2008. In her artistic practice she combines painting, drawing, video art, installations and performative elements. Saarikoski’s works have been on display in numerous solo and group exhibitions in Finland including Mänttä Art Festival 2012, Aboa Vetus & Ars Nova in Turku, Espoo Museum of Modern Art and Kiasma. Hanna Saarikoski ist eine bildende Künstlerin aus Helsinki/Somerniemi, die 2008 die finnische Akademie der bildenden Künste abgeschlossen hat. In ihrem künstlerischen Schaffen verbinden sich Malen, Zeichnen, Videokunst, Installationen und Darbietungselemente. Saarikoskis Werke waren Teil zahlreicher Solo- und Gruppenausstellungen in Finnland, darunter das Mänttä Art Festival 2012, das Aboa Vetus & Ars Nova- Museum in Turku, das Espoo Museum of Modern Art und das Kiasma-Museum. Selected solo exhibitions 2016 “Freehand,” Art Center Purnu, Orivesi 2015 “Kiasma´s collection exhibition,” Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki 2014 “Coronation, Monttu,” Forum Box, Helsinki 2013 “Linearis, Aboa Vetus & Ars Nova,” Takkahuone-gallery, Turku 2013 “Paintings,” Studio, Korjaamo Gallery, Helsinki 2013 “Open,” Galleria Huuto Uudenmaankatu, Helsinki 2012 Mänttä Art Festival, Mänttä 2010 “In the Light of Urbino,” Galleria Sinne, Helsinki Selected collections Kiasma Museum of Contemporary Art/ Finnish National Gallery Saastamoinen Foundation Education 2008 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA)

150

Kim Simonsson B. 1974 Helsinki, Finland Lives and works in Helsinki and Fiskars, Finland 116 Kim in keramiikkaveistokset kuvaavat rinnakkaismaailman asukkaita, jossa sulkiin puetut hahmot kuuluvat voodoomaskeihin sonnustautuneeseen yhteisöön. Puhtaan valkoisten veistosten elinpiiriin on astunut käsin rakennettuja sammalhahmoja. Simonsson käyttää tekniikkaa, jossa elektrostaattisesti siirretty nylonkuitu muuntuu sammalmaiseksi peitteeksi hahmojen pinnalle. Muottiin valettujen veistosten sileä, lasitettu pinta on uusissa teoksissa herännyt elävämmäksi nylonkuidun ja käsin rakentamisen ansiosta. Veistoksissa näkyvät kuvanveistäjän sormen painautumat. Kim Simonsson valmistui Taideteollisen korkeakoulun keramiikkalinjalta vuonna 2000. Hän on siitä saakka uudistanut keramiikkataiteen traditiota yhdistämällä keramiikan aina klassisesta marmorikuvanveistosta tietokonepelien kaltaisiin populaarikulttuurin ilmiöihin. Simonsson valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2004. Kansainvälisesti suuntautuneen taiteilijan teokset ovat osana ulkomaisten ja suomalaisten museoiden, kuten Victoria and Albert Museumin, Nykytaiteen museo Kiasman ja Espoon Modernin taiteen museon EMMAn kokoelmia. Kim Simonsson’s ceramic sculptures portray denizens of a parallel reality. Wearing voodoo masks, his feathered creatures are members of a tribe blessed with the power of flight. Simonsson electrostatically transfers nylon fiber to the surface of the sculptures, forming a layer resembling moss. This and the hand- crafted effect adds new dynamism to the customarily smooth, glazed surface of Simonsson’s sculptures. Kim Simonsson graduated as a ceramics major from the University of Arts and Design in 2000. Since then he has renewed the traditions of ceramic art by combining the vocabulary of classic marble sculpting with computer games and other elements of popular culture. Named Finland’s Young Artist in 2004, Simonsson is internationally active. His works are found in international collections including the Victoria and Albert Museum, the Museum of Contemporary Art Kiasma and EMMA – Espoo Museum of Modern Art. Die Keramikskulpturen von Kim Simonsson zeigen Bewohner einer parallelen Wirklichkeit. Seine gefederten und Voodoo-Masken tragenden Kreaturen sind Mitglieder eines Stammes, der die Kunst des Fliegens beherrscht. Auf elektrostatischem Weg bringt Simonsson Nylonfasern auf den Oberflächen der Skulpturen auf, die dort eine moos-ähnliche Schicht bilden. Sowohl das als auch die handgefertigten Effekte fügen der normalerweise glatten, lasierten Oberfläche von Simonssons Skulpturen eine neue Dynamik hinzu. 2000 schloss Kim Simonsson die Universität für Kunst und Design mit dem Hauptfach Keramik ab. Seitdem erfindet er die traditionelle Keramikkunst neu, indem er den Wortschatz des klassischen Marmorgestaltens mit Computerspielen und anderen Elementen der Popkultur verbindet. Er wurde 2004 zu Finnlands Young Artist gekürt und ist international tätig. Seine Werke finden sich in internationalen Sammlungen wieder, darunter im Victoria and Albert Museum, im Museum of Contemporary Art Kiasma und im EMMA – Espoo Museum of Modern Art. Education 2000 University of Art and Design, Helsinki (MA) Selected awards 2012 William Thuring Prize 2004 Young artist of the year 2004, Finland Selected solo exhibitions 2010 “Parallel Reality,” Musée d’Ansembourg, Liège Didrichsen Art Museum, Helsinki Wäinö Aaltonen Museum of Art, Turku “Sculptures,” Taidesalonki Husa, Tampere 2004 “Young Artist of the Year,” Tampere Art Museum, Tampere Selected collections Amos Anderson Art Museum EMMA – Espoo Museum of Modern Art HAM – Helsinki Art Museum Kiasma Museum of Contemporary Art National Museum of Norway Racine Art Museum Sara Hildén Art Museum Shigaraki Museum of Contemporary Ceramic Art Victoria and Albert Museum

151

Pilvi Takala B. 1981 Helsinki, Finland Lives and works in Berlin, Germany 117 Pilvi Takala käyttää performatiivisia interventioita hyväkseen käsitelläkseen sosiaalisia rakenteita ja kyseenalaistaakseen normatiivisia sääntöjä ja totuuksia käyttäytymisessämme erilaisissa kulttuurisissa yhteyksissä. Hänen teoksensa syntyvät tiettyä yhteisöä tutkimalla ja tavoittaa laajemman yleisön erilaisten medioiden, esim. videoiden, kautta. Hänen teoksensa osoittavat, että usein on mahdollista oppia tietyn sosiaalisen tilanteen ehdottomista säännöistä ainoastaan rikkomalla niitä. Hän hyödyntää ja venyttää eri genrejen rajoja, niin dokumentaation kuin performanssin. Hän usein toteuttaa performatiiviset teot teoksissaan itse, käyttäen kehoaan taiteellisena materiaalina. Edellistä gallerianäyttelyä varten hän vei työskentelynsä uudelle tasolle, luoden ainutkertaisia tarinoita jokaiselle käyttäjälle anonyymin tekstiviestipalvelun avulla. Pilvi Takala uses performative interventions as a means to process social structures and question the normative rules and truths of our behaviour in different cultural contexts. Her works emerge out of research in a certain community and then reach out to a wider audience through different mediums, e.g. videos. Her works clearly show that it is often possible to learn about the implicit rules of a social situation only by its disruption. She quotes and stretches the limits of different genres, including documentary making and performance. She often carries out the performative actions in her works herself, using her own body as artistic material. For her latest gallery exhibition she took her practice to a completely new territory, creating unique stories for each user in an anonymous text message service. Pilvi Takala bedient sich performativer Handlungen als Mittel, um soziale Strukturen zu verarbeiten und die normativen Regeln und Wahrheiten unseres Verhaltens in unterschiedlichen kulturellen Zusammenhängen in Frage zu stellen. Ihre Werke entspringen Nachforschungen in einer bestimmten Gemeinschaft, um von da mittels verschiedener Medien, z. B. Videos, ein größeres Publikum zu erreichen. Ihre Werke machen klar deutlich, dass es oftmals möglich ist, etwas über die impliziten Regeln einer gegebenen sozialen Situation zu erfahren, nur indem man sie stört. Sie bezieht sich auf die Grenzen verschiedener Genres und dehnt sie aus, darunter das Drehen von Reportagen und Darbietungen. Häufig führt sie die darbietenden Handlungen in ihren Werken selbst aus, wobei sie ihren Körper als künstlerisches Material einsetzt. In ihrer letzten Galerieausstellung hat sie ihrem Schaffen eine völlig neue Wendung gegeben, indem sie für jeden Teilnehmer mithilfe eines anonymen Nachrichtendienstes eigene Geschichten erschuf. Education 2006 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA) 2005 Academy of Fine Arts, Helsinki (BA) 2004 Glasgow School of Art 2001 Lahti Polytechnic, Institute of Fine Arts Selected exhibitions 2016 Kunsthal Aarhus, Aarhus 2016 The Centre for Contemporary Arts, Glasgow 2016 “Manifesta11,” Zürich 2015 “Invisible Friend,” Helsinki Contemporary, Helsinki 2014 “Image Employment,” MoMA PS1, New York 2013 “Nouvelles vagues,” Palais de Tokyo, Paris 2013 Emdash Award, Frieze, London

152

Elina Vainio B. 1981 Jyväskylä, Finland Lives and works in Helsinki, Finland 118 Elina Vainio tarkastelee taiteessaan kulttuuria ehdollistavia materiaalisen maailman konstruktioita erilaisista näkökulmista. Vainiolle taiteilijana työskenteleminen on kysymyksen miksi jatkuvaa mielessä pitämistä ja heijastelemista niin sosiaalisen kanssakäymisen tilanteissa kuin fyysisen maailman ’käyttöliittymissä’; ostoskeskuksen pyöröovessa, uutiskuvassa, kirkon lattian alla olevassa holvissa, kaupungin laitamilla kohoavassa keinotekoisessa mäessä, jne. Edestakainen ajatusliike kuvien, mielikuvien, syiden ja seurausten sekä erilaisten historioiden ja nykyhetkien välillä tarkoittaa käytännön tasolla moninaista tekniikoiden ja materiaalien käytön kirjoa. Vainion löydettyjä materiaaleja hyödyntävät teokset saavat usein sarjallisten kokonaisuuksien tai tilallisten ja ainutkertaisten installaatioiden muodon. In her works Elina Vainio scrutinises constructions of contemporary materiality from various perspectives in an attempt to understand the prevailing culture and its conditions. For Vainio, working as an artist means that the question of why is the paramount. It is reflected upon in different social situations as well as mundane ‘user interfaces’ of the physical world, from the revolving door of a shopping mall, a news image, a chamber beneath a church floor, to an artificial hill in the outskirts of a city. In practice this continuous ‘bouncing of thoughts’ between images, conceptions, causes, effects, various histories and present moments, results in the utilisation of various media and materials. Vainio often incorporates found materials in her works, which materialise in the form of a series or spatial, one-off installations. In ihren Werken nimmt Elina Vainio aus unterschiedlichen Perspektiven Bauwerke der modernen Materialität unter die Lupe. Dabei versucht sie, die vorherrschende Kultur und ihre Gegebenheiten zu verstehen. Als Künstler zu arbeiten bedeutet für Vainio, dass die Frage nach dem Warum außerordentlich wichtig ist. Sie wird in verschiedenen sozialen Situationen und ebenso an alltäglichen „Nutzer-Schnittstellen“ der realen Welt in Augenschein genommen, von der Drehtür einer Einkaufsmeile, einem Bild aus den Nachrichten, einer Kammer unter dem Boden einer Kirche bis hin zu einem künstlichen Hügel vor den Toren einer Stadt. In der Vorgehensweise führt dieses ständige „Herumspringen von Gedanken“ zwischen Bildern, Auffassungen, Ursachen, Folgen, diversen Geschichten und gegenwärtigen Momenten dazu, dass unterschiedliche Medien und Materialien eingesetzt werden. Vainio bindet oft Materialien, die sie gefunden hat, in ihre Werke ein, die als Serie oder als räumliche, einmalige Installation Gestalt annehmen. Education 2013 Academy of Fine Arts, Helsinki (MFA) 2006 Chelsea College of Art & Design, London (fine art, BA hons.) 2003 Camberwell College of Arts, London (BTEC Foundation diploma) Selected solo exhibitions 2018 HAM – Helsinki Art Museum 2016 “Remote Sensing, “ Sinne Gallery, Helsinki Selected group exhibitions 2017 “Glorius Time,” Purnu Art Center, Orivesi “Edge Effects,” Mustarinda, Hyrynsalmi 2014 “On a Blue Planet,” University Observatory, Turku “Parallax – Geographical Resonances,” Laboratorio Arte Alameda, Mexico City 2013 “Young Artists,” Kunsthalle, Helsinki

153

Timo Wright B. 1977 Lives and works in Helsinki, Finland 119 Työni käsittelevät ensisijaisesti ihmisen turhamaisuutta ja sen vaikutusta ympäröivään maailmaamme. Vaikka työskentelen pääasiallisesti elokuvan parissa, pyrin käyttämään kuhunkin teokseen siihen parhaiten soveltuvaa tekniikkaa ja esitystapaa. Työni ovat käsitelleet niin kulutusta (Self-Portrait, 2010), rasismia (2012) kuin ruokahävikkiä (A Feast with King Midas, 2013). Viimeaikaiset työt ovat käsitelleet esimerkiksi surun tärkeyttä (Solace, 2017), elämän haurautta (Embrace, 2017) ja rakkauden loppua (Fallout, 2017). Tulevat teokseni tulevat käsittelemään robotisaation ja keinoälyn järisyttävää vaikutusta ihmiskuntaan. Tulen tutkimaan mm. robottien ja ihmisten välisen rakkautta ja mahdollisuutta lisääntyä, robottien ihmis-/ robottioikeuksia sekä ihmisen paikkaa työttömässä maailmassa. My work is primarily about the difficult relationship of human vanity with its impacts on the surrounding world. Although I work mostly in film, I’m very disloyal to my medium, using whatever technique and forum are most suitable for each project. My works have traversed through overconsumption (Self-Portrait, 2010), racism (Race Code, 2012), and food waste (A Feast with King Midas, 2013) to the necessity of grief (Solace, 2017), acceptance of the precariousness of life (Embrace, 2017) as well as surrendering ourselves to the fragility of love (Fallout, 2017). Upcoming works will address the fundamental changes that artificial intelligence and robotics will inflict upon us; the issues of human/robot love and reproduction, the judicial rights of robots and the place of humans in a non-work society. In meiner Arbeit geht es hauptsächlich um das schwierige Verhältnis von menschlicher Eitelkeit und ihren Folgen für die sie umgebende Welt. Obwohl ich überwiegend mit Filmen arbeite, bin ich meinem Medium gegenüber nicht sehr treu, weil ich alle Arten von Techniken und Foren nutze, die mir für das jeweilige Projekt am geeignetsten erscheinen. Meine Werke befassten sich mit Überkonsum (Self-Portrait, 2010), Rassismus (Race Code, 2012), Lebensmittelverschwendung (A Feast with King Midas, 2013) bis hin zur Notwendigkeit des Trauerns (Solace, 2017), der Akzeptanz der Unsicherheit des Lebens (Embrace, 2017) und wie wir uns selbst der zerbrechlichen Liebe hingeben (Fallout, 2017). Kommende Werke werden sich um die grundlegenden Veränderungen drehen, die künstliche Intelligenz und Roboter uns auferlegen werden, die Problematik von Mensch/Roboter-Liebe und Fortpflanzung, die Rechte von Robotern und den Platz des Menschen in einer nicht arbeitenden Gesellschaft. Education 2014 Aalto University, School of Arts, Design and Architecture (new media, MA) 2004 City College of Technology, Helsinki (AV-Media specialist qualification in photography) 2000 University of Applied Sciences, Tampere (BA, cinematography/directing) Selected solo exhibitions 2016 “Kharon,” Galerie Anhava Project, Helsinki 2012 “If you tolerate this …,” Kluuvi Gallery, Helsinki 2010 “Self-Portrait,” Kunsthalle Helsinki Studio, Helsinki Selected group exhibitions 2017 “Collateral & Nemesis,” Kunsthal Charlotteborg, Copenhagen 2013 “A Feast with King Midas,” HAM – Helsinki Art Museum 2012 “Self-Portrait,” Design Museum, Helsinki 2012 “Event,” Kunsthalle Helsinki, Helsinki

154

3D KINOBOX OBSCURA Juho Poesiloe Pöysti (1974) Risto “CW01” Puurunen (1972) Tuomo Vuoteenoma (1980) Operate from Helsinki, Finland 120 Matkaamme ajassa taaksepäin. Hetkeen jolloin ensimmäinen elävä organismi avasi silmänsä ensimmäistä kertaa ja kuva sai muotonsa. Viemme sinne ja siihen hetkeen, jolloin ympäröivä maailma sai uuden ulottuvuuden. Uuden merkityksen. Hetkeen, jolloin näit ensimmäistä kertaa. Koit yllätyksen. Camera obscurassa olet silmän sisässä. Valo kulkee linssin läpi ja iskeytyy verkkokalvolle. Kuva muodostuu. Kuva, joka on täydellinen toisinto ympäröivästä maailmasta. Täydellinen, jos vain se kolmaskin ulottuvuus olisi koettavissa. Ja meillähän se on. Se kuva, se alkuperäinen, jollaisena todellisuus piirtyy verkkokalvoillemme. Ei tuo huono kopio maailmasta jonka aivomme esittävät ylösalaisin, “oikeinpäin”. Me ohitamme nuo aivot. Me käännämme päät. We’re on a mission to go back in time. Back to that very moment when the first living organism developed eyes – the first visual organs. Back to that exact moment when that lifeform saw light – when it opened its eyes for the very first time. That is where we want you to be – back in that exact surprise moment when the world around turned into visual. When the world around you goes and gets a new meaning – a new dimension if you will. In a camera obscura you are inside of an eye. The light travels through a lens, then hits the retina. And on that retina screen an image takes shape. An image that is the exact replica of the surrounding world. An exact replica – if you have all the three dimensions right. And we have it right. Our image is the original – not the bad copy our brains insist to turn “right-way-up” – upside-down. We topple those brains. And we turn those heads. Unsere Mission ist es, die Zeit zurückzudrehen. Zurück zu dem Moment, an dem der erste lebende Organismus Augen bekam – die ersten Sehorgane. Zurück zu dem Moment, an dem diese Lebensform Licht sah – als es seine Augen zum allerersten Mal öffnete. Dahin wollen wir sie bringen – zurück zu genau diesem Überraschungsmoment, in dem die Welt sichtbar wurde. Wenn die Welt um Sie herum eine neue Bedeutung erhält – sozusagen eine neue Dimension. In einer Camera Obscura befinden Sie sich im Inneren eines Auges. Das Licht fließt durch eine Linse und trifft auf die Netzhaut. Und auf dem Bildschirm dieser Netzhaut entsteht ein Bild. Ein Bild, das eine exakte Abbildung der umliegenden Welt ist. Eine exakte Abbildung – wenn alle drei Dimensionen stimmen. Und bei uns stimmen sie. Unser Bild ist das Original – nicht die schlechte Kopie, die unsere Gehirne „richtig herum“ drehen wollen – und zwar verkehrt herum. Wir bringen diese Gehirne zum Wackeln. Und wir verdrehen diese Köpfe. Selected exhibitions 2016 “Interfaces for Empathy,” Pixelache Festival Helsinki 2016 “Back to the Chaos,” Riga Printmaking Festival & Pärnu Fideofest 2015 Jättömaa Wasteland festival, Kouvola 2015 Labadaba Music Festival, Ratnieki 2015 Printmaking IN Graafika festival, Pärnu 2015 Modern Sky Festival, Helsinki 2014 Nordic Tracks Festival, Pärnu 2014 “Parallax – Geographical Resonances,” Laboratorio Arte Alameda, Mexico City 2013 Pärnu Fideo (Film & Video) Fest, Pärnu 2013 Midnight Sun Film Festival, Sodankylä